Sivun näyttöjä yhteensä

4. helmikuuta 2018

Kirjava



Salaliittoteoria on paras selitys. Kirjat ovat huonompia kuin ennen. Siksi ne eivät mene kaupaksi. Tämän vuoden toiveikkaat uutiset olivat harhauttavia. Myynnissä on pieniä muutoksia, mutta syy on melkein yksinomaa oppikirjat.

Esimerkiksi lukion kirjat on hyvä bisnes. Kalliitakin ne ovat. Alalle ei muuten kannata yrittää. Kelvollisen lukion kirjan tekeminen on hyvin vaikeaa ja kilpailu on rajua.

Toinen vaihtoehtoinen selitys on, että ihmiset ovat todella vähentänet lukemista merkittävästi. Tämä näyttäisi koskevan sekä painettuja, sähköisiä että äänikirjoja ja etenkin lehtiä.

Ennen ehkä taisteltiin asiakkaiden rahoista. Nykyisin taistellaan heidän käytettävissä olevasta ajastaan.

Olen kokeillut tässä blogissa nyt Zweigia ja isoisäni kertomusta. Eivät ne toimi ruudulta lukien. Luulen että myös ne, jotka ovat opettaneet itsensä lukemaan ruudulta, haluavat silti kertovan tekstin paperille painettuna ja kansissa. Asiaan taitaa liittyä paljon tunne-elämän puolta.

Lisäksi salaliitto-teoria vaikuttaa tässäkin. Selaamista ei ole tehty helpoksi e-kirjoissa. Toisin päin: skannaaminen on pidetty vaikeana ja kalliina, vaikka tekniikka olisi olemassa.

”Vaasan Jaakoon” kakkien kirjojen skannaaminen oli hirmuinen työ, koska murretekstissä OCR eli tekstiksi lukeminen ei paljon auta.

Lukijan kannalta olisi vavatonta, kun blogiin voisi laittaa rastin ruutuun ja tekstin tai tekstit saisi sitten kirjoina tai lehtisinä suoraan kotiin.

Halvimmillaankin kirja maksaa 6 -8 euroa kappale, ja posti pitää huolen siitä, etteivät kulut jää tuohon. Kirjan toimittaminen postiin saakka kaksinkertaistaa sen hinnan.

Patenteissa ”leverage” eli vipuvaikutus on hyvin tunnettu. Asiasta on kirjoitettu myös Suomessa ainakin yksi väitöskirja, ehkä kaksi.

Laajemmin ongelmaa ei kai ole tutkittu. Teknologia esitellään siunauksena tai kirouksena, mutta harvemmin keskeisenä kilpailukeinona. Esimerkiksi on tavallista, että uusi, parempi ja halvempi tuote tuhotaan tietoisesti kilpailutoimena. Ehkä älypuhelin tai kotikäytöntietokone olisivat hyviä esimerkkejä tästä.

Jos tarvitsen kottikärryt, en halua maksaa ruohonleikkaamisominaisuudesta niissä kärryissä. Tämä Word, jota nytkin käytän, sisältää kymmeniä ominaisuuksia ja siis valikkoja, joilla voisi kuvitella olevan käyttöä konttorityössä. Siitä puuttuu kymmeniä ominaisuuksia, jotka nopeuttaisivat ja helpottaisivat itse kirjoittamista kotityössä.


On haihattelua kuvitella, että firmat pyrkivät lisäämään markkinaosuuttaan tuomalla myyntiin tavaroita ja palveluja, joita ilman ei voi olla. Useammin ne pyrkivät tuhoamaan kilpailijan tulevaisuutta ostamalla esimerkiksi patentteja hyllylle pölyttymään. Nyt robottien ja keinoälyn rinnalla ”algoritmit” tuhoavat  meitin. Sana on hieno. Siinä on g-kirjainkin. Se tarkoittaa samaa kuin ”tietokoeohjelma”, toiminallisuuden näkökulmasta.

12 kommenttia:

  1. Kirjoitusohjelma voisi ensinnäkin pakottaa kirjoittajan toimimaan sen kanssa oikein. Kun joutuu muuttelemaan ja täydentelemään toisten tekemiä tekstejä, menee muotoilun korjaamiseen enemmän aikaa kuin itse editoimiseen.

    MacWrite Pro (se sen nimi muistaakseni taisi olla) ilmestyi joskus 90-luvun alkuvuosina. Sen jälkeen ei tekstinkäsittelyohjelmiin ole tullut yhtään sen enempää toimisto-kuin kotikäytössäkään hyödyllistä uutta ominaisuutta. Nykyisestä monopoliohjelmasta on tullut siljoona uutta versiota, eikä kukaan käsitä miksi.

    Ensin mainittu ohjelma taisi mahtua yhdelle 3,5" korpulle.

    VastaaPoista
  2. Asia, joka ei tietenkään minulle mitenkään kuulu. mutta #metoo -prosessista seuraako, että eläimiltäkin ( ja sitähän me ihmisetkin olemme osittain ) kielletään soidinmenot.
    Eikö se ole jo eläinrääkkäystä?

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että tuli mainituksi. Itsekkin olen pitkään ihmetellyt, mistä noita "algoritmeja" ja "tarinoita" oikein putkahtelee tietoisuuteemme nyt kun ranskalaiset muotifilosofit ovat jättäneet meidät rauhaan "distinktiostrategioineen".

    VastaaPoista
  4. ”Esimerkiksi on tavallista, että uusi, parempi ja halvempi tuote tuhotaan tietoisesti kilpailutoimena.” Hyvä tuote voi jopa kilpailla yrityksen muiden tuotteiden kanssa niin, että se vaikuttaa kielteisesti yrityksen kokonaistuotantoon ja –tulokseen. Tuotanto lopetetaan, siitä pari esimerkkiä.

    Chymos myi 1970-luvun alkupuolella jonkin aikaa pienikokoisessa tippasuupullossa fluoripitoista suuvettä. Kun sitä pari tippaa pudotti lasilliseen vettä, saattoi sopivasti vaahtoavasti pestä hampaansa ja sen jälkeen kurlaamalla desinfioida raikastavasti kurkkunsa. Valmistus lopetettiin: tuote söi ilmeisesti tehokkaasti varsinaisten hammastahnojen menekkiä.

    Perämeren kalastaja vielä 1980-luvulla kertoi yrittävänsä bongata huutokaupoista Volvon 1930-luvulla valmistamaa perämoottoria, joka oli pettämätön. – Jos moottori putosi veteen, se lähti käyntiin ensinykäisyllä. Näinkin muistan kalastajan puhuneen. Sytytysjärjestelmä oli ilmeisesti suojattu. – JR

    VastaaPoista
  5. Kuulun niihin ihmisiin, jotka lukevat pitkät tekstit ehdottomasti mieluiten paperimuodossa. En sitten tiedä johtuuko se iästäni, tottumuksesta vai onko välineellä oikeasti väliä?

    En silti millään lailla vastusta digitaalisuuden voittokulkua. Sille ei tietysti edes voi mitään, mutta miksi pitäisikään? Myös minun elämääni se on tuonut paljon sellaista hyvää, jota en ennen osannut edes kaivata.

    On äärettömän surullista, jos lukemisen suosio vähenee. Onko sillä jotain tekemistä populismin nousun kanssa? Olemmeko palaamassa aikaan, jolloin lukeminen kuuluu vain sivistyneimmälle väestönosalle?

    VastaaPoista
  6. Minulla on lukeminen kasvanut. Hiljattain luin (netistä) Viron klassikon Eduard Vilden romaanin "Kun Anijan miet kävivät Tallinnassa" alkuversion, elikkä sen tekstin jonka Vilde 1903 kirjoitti. Kohta ilmestymisen jälkeen alkoivat roimat kieliuudistukset ja toinen painos tuli vasta niiden jälkeen 1929. Alkuversion sanoista "Tallinnas käisiwad" tuli "käisid Tallinnas" (järjestys muutettiin myöehemmin takaisin) esimerkiksi. Tästä näkee miten alkuversion aikana kieli oli lähempänä suomea kuin myöhemmin. Lisäksi paljon muita kieliopillisia muutoksia, joista tärkein oli sanojen järjestys lauseessa.
    Luin myös "Don Quijoten" ja ymmärsin että ihmiset puhuvat aina vain Quijoten ensimmäisestä osasta ja harvoin toisesta, mitä tarkoittaa, että he käsittävät don Quijottea aina väärin.
    Sitten luin Sherwood Andersonin "Winesburg, Ohio", mikä on yhtä hyvä kuin Tšehhov (ihan rehellisesti). Kaikki nämä melkein tammikuun sisällä.

    VastaaPoista
  7. Onko lukiokirjoissa oikeasti kilpailua? Lukion opettaja vaatii tietyn kirjan, ja siitäkin vain uusimman painoksen. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että ne kaksi kustantajaa ovat jakaneet markkinat keskenään.

    VastaaPoista
  8. E-kirja on ekologisempi, säästyy puuta ja postikuluja eikä paina paljoa matkallakaan vaikka olisi useita, mutta kyllä minä ainakin luen mieluummin perinteisiä, varmaan tottumuskysymyskin. Syksyllä luin netistä muutamia Suomi 100 -kirjoja, mm."Kiveliön karkurit", jota ei näyttänyt olevan kirjastossakaan, ja helposti se meni yhdessä illassa. Ruudulta voi hyvin lukea runoja tai jonkin novellin, lyhyen kirjankin, ja netistähän löytyy kaikenlaista.

    Juuuri luin netistä alkukielellä Lucia Berlinin novellin "Carpe Diem", kun menossa on hänen elämänmakuinen ja hauska novellikokoelmansa "Siivoojan käsikirja", ja siten saattoi vähän vertaillakin. Niminovellissa on myös vähän erikoisen lukutavan kuvaus:

    "Terry oli nuori nebraskalainen cowboy. Hän ei suostunut katsomaan vierasmaalaisia elokuvia. Vasta äskettäin tajusin sen johtuneen siitä, ettei hän osannut lukea tarpeeksi nopeasti.

    Kun Ter luki kirjaa - ja sitä tapahtui harvoin - hän repi sivut irti yksi kerrallaan ja heitti ne lattialle. Kun minä tulin kotiin missä ikkunat olivat aina joko auki tai rikki, koko huone lepatti täynnä kirjan lehtiä, niin kuin puluja Safewayn parkkipaikalla."

    Ehkä lukutehtävä tuntui sillä tavalla lyhyemmältä. Useimmille nykykoululaisille, ei toki kaikille, kirjan lukeminen kuuluu olevan tuskan takana. Opettajalle valitetaan, että "ymmärräthän sinä kun minulla on niin paljon treenejä etten millään ehtisi". Kirjoittaminen on huonontunut samaa tahtia.

    Muutama päivä sitten soitti helsinkiläisestä palvelutalosta vanha ystävä, jonka luulin jo kuolleen, kun ei mitään ollut kuulunut. Aikaisemmin hän kyseli aina kirjavinkkejä ja edelleenkin sanoi kuuntelevansa äänikirjoja, mutta ei aina jaksa, kun pitää niin keskittyä. Onhan sitä ikääkin jo, 101 vuotta! Uskomatonta. Sinä E olet nuori tyttö vielä, hän sanoi. Kuulosti hassulta. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan se sähkökirja oikeastaan yhtään sen ekologisempi, luultavasti vain egolokisempi. Perinteinen kirja kun on lähes 100% kierrätettävää luonnonmateriaalia ja kestää käytössä vähintään 100 vuotta. Sähkökirjaan tarvitaan taas metallia, lasia, muovia ja harvinaisia maametalleja jne.

      Poista
  9. Kaikenlaista ihmiset edelleen lukevat. Verkosta voi lukea, mitä muut lukevat paperilta:

    https://whyevolutionistrue.wordpress.com/2018/02/04/what-im-reading/

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  10. Klassisen kirjan kaksi voittoisaa ominaisuutta ovat typografia ja sen tuttuus sekä sidosasu ja siitä kirjan paino ja kätevyys.

    Netissä typografia on mitä sattuu sattumaan -- vielä viisi seitsemän vuotta se oli kirjasin mikä sattui koneellanne olemaan. Nykyään kehittyneemmät sivustot näyttävät oman kirjasimensa, joka on usein lukukelpoisempi kuin Arialin nimellä kulkeva Helvetican huono kopio. Saati sitten, että paljon parempi tekstityyppi lukemiseen on päätteellinen, vaikkapa Garamond -- mutta ei ruudulta, koska taustavalo.

    Tekstin kokoa, kirjasinvälistystä, varsinkaan rivipituutta tai kunnollisia kappaleen alun sisäänvetoja ei webbikirjallisuus osaa. Silmänne ja aivonne unohtavat noin 50 kirjasimen päästä kuinka rivi alkoikaan, ja sitten silmä joutuu taas etsimään uudestaan rivin alun. Ei tosin tässä blogissa, koska rivipituus on onneksi rajattu. Mutta hakekaapa Project Runebergistä jotakin ja unohtakaa kaventaa lukuruudun leveyttä. Kirjan standardoidulla sivulla taasen on tehty kymmeniä lukukelpoisuuteen johtavia päätöksiä, joite ette huomaa jolleivät ne ole unohtuneet.

    Toisekseen, yrittäkääpä lukea (muulta kuin keveältä slate-tyyppiseltä laitteelta) kirjaa edes tuolissa saati sängyssä. Käsi väsyy, samoin polvi, ja alkaa vain visottaa. Paperisessa kirjassa ei ole painavaa akkua eikä lasia.

    VastaaPoista