Sivun näyttöjä yhteensä

3. elokuuta 2017

Joskus



Joskus, ehkä turhan harvoin, tulee kiitellyksi hienoista kommenteista. Kehuessa ikään kuin asettuu kiitettävän yläpuolelle. Tässä blogissa on ainakin viisi vuotta, ellei kymmenen, vallinnut se selvä ilmapiiri, että vertaiset puhuvat vertaisille.

Joskus harvoin kommentoija kirjoittaa niin kummallisia, että asiaan tulee sekaantuneeksi.

Se on mielestäni aivan paikallaan, että muutamat kommentoijat pitävät tapaan huomautella tietojeni vähäpätöisyydestä ja virheellisyydestä. Niin mekin huomauttelimme, kun olimme toisella kymmenellä. Arvioimme yksimielisesti, ettei matematiikan opettaja ymmärrä matematiikasta mitään, kun antaa niin huonoja numeroitakin.

Siihen huomautukseen sekaannun, että tämän ajan kansainvälinen terrorismi sekoitetaan tieten tahtoen toisiin asioihin.

Terrorismi on sanana yleiskieltä. Sen sisällöstä ei ole yksimielisyyttä. Kuinka ollakaan, pelkoa tarkoittavia sanoja on kielissä paljon. Ranskan vallankumouksen ’terrori’ nousi poliittiseksi sanaksi Robespierre ilmoitti kannattavansa juuri sitä, vaikka huonosti hänelle kävi.

Jos tiedämme suhteellisen hyvin, mitä tarkoittavat sanat ’sota’ ja ’rikollisuus’, saamme sanoa,ettei tämän hetken terrorismi oli niistä kumpaakaan. Tietysti kiinni saadut pommin räjäyttäjät tuomitaan henkirikoksista, mutta käsitämme hyvin, että tuntemattomien siviilien surmaaminen suurin joukoin on tekona erilainen kuin arsenikin sirotteleminen aviomiehen aamiaiseen.

Suomessa ’punainen terrori’ ja ’valkoinen terrori’ kotiutuivat kieleen etenkin Jaakko Paavolaisen noita nimiä kantaneiden kirjojen ansiosta. Väinö Linnalla oli hyvin suuri merkitys, koska terroriteot oli ”Pohjantähden” ilmestyessä onnistuttu unohtamaan aika tehokkaasti, eikä nuorempi polvi ollut paljon kuullutkaan niistä.

Kannattaa muistaa kahvipöytäkeskusteluissa, että keskitysleirit keksittiin ja kehitettiin Suomessa. Se ei ole aivan totta, mutta vaikutus on vahva. Englantilaiset käyttivät buurisodassa hyvin saman tyyppistä järjestelyä, mutta kyllä ’vankileiri’ sopisi sekin. Brittien pitämissä leireissä kuoli 26 000 ihmistä, suuri osa nälkään ja tauteihin.

Leirit olivat brittien vastaus buurien laajaan ja tehokkaaseen gerillasotaan. Suomessa 1918 tuskin uskottiin punavankien vaarallisuuteen. Vastaus ”entä punainen terrori” ei ole vakuuttava. Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta siviiliväestö ei ollut vaikeassa vaarassa, esimerkiksi Helsingissä.

Hyvin monet aikalaiset järkyttyivät aidosti saksalaisten kostotoimiin Belgiassa 1914. Siellä kuitenkin käytettiin kenttäoikeuksia. Se ylimalkainen ajatus, että sotaa käyvät sotilaat, eli toiseen maailmansotaan asti. Tietenkin Neuvostoliitto ja Kiina olivat asia erikseen.

Muistan itse hyvin, miten 1968 erilaiset punaiset prikaatit ryhtyivät käyttämään väkivaltaa poliittisiin tarkoitusperiinsä. Baader – Meinhofin ryhmä muistetaan ehkä, mutta myös Palestiinaan liittynyt Musta syyskuu oli suuri uutinen. Tuo liikehdintä ei koskaan tarttunut Suomeen. Muualta se tukahdutettiin vähä vähältä.

Vuoden 1999 jälkeen, tarkemmin vuonna 2001, alkoivat sotatoimiksi ilmoitetut iskut eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, ja niillä väitettiin noudatettavan Allahin tahtoa ja edistettävän islamin uskontoa.


Väkivaltaa on ollut aina. Terrorismin käsitteen hämmentäminen on jo tietoista toimintaa. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että USA ja Venäjä harjoittaisivat Lähi-Idässä sotatoimia jostain muusta syystä kuin ajaakseen omaa etuaan. Kilpailijan liittolaisten nimeäminen terroristeiksi on ysi keinoista. Terrorismin ”filosofinen” vähättely on sekin yksi keinoista. Ja kenen tahansa turvapaikan hakijat luuleminen terroristiksi edistää terrorismin asiaa.                                                         

31 kommenttia:

  1. Valtiollisen väkivallan käyttö terrorismin kitkemiseen ei onnistu. Poliisitoimin se saattaisi onnistua mutta sitä ei voida saada aikaan yhden Amerikan presidentin virkakauden aikana joten sitä ei edes yritetä.

    VastaaPoista
  2. "Siihen huomautukseen sekaannun, että tämän ajan kansainvälinen terrorismi sekoitetaan tieten tahtoen toisiin asioihin."...
    Ihan mielenkiintoista, missähä tämä?

    VastaaPoista
  3. Kovin latautuneesta terroristi-käsitteestä muistan yhden kehityskaaren, joka liittyi Yleen ja Suomen lehdistöön. Se tapahtui hamassa muinaisuudessa, 1970-luvulla.
    Oli tätä Israelin valtion ja palestiinalaisten vihanpitoa molemmin puolin.
    Alkuun media puhui ´palestiinalaisterroristeista´ (se oli luultavasti suora käännös uutistoimistojen tekstistä). Sitten termi muuttui ´palestiinlaississeiksi´. Lopulta käyttöön vakiintui käsite ´palestiinalaistaistelijat´.
    Israelilla oli koulutettu jämerä armeija, sotaväki, jonka jäsenistä media käytti alusta lähtien nimeä ´israelilaissotilaat´, vaikka näiden teot olivat usein terrorismitasoa.
    Palestiinan valtiota ei ollut, eikä koulutettua yhteinäistä armeijaa.
    ´Taistelijat´-nimitys vastasi kyllä hyvin vastapuolen ´sotilaat´-termiä. Säilyi kauhun tasapaino.
    Alkuun pahimpana terroristina (liekö ulkonäkö vaikuttanut) mainittiin Jasser Arafat. Muistaakseni taistelijoiden johtomies Arafat sai vähän myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon. Vastaavan, jonka Ahtisaaremme pokkasi tällä vuosituhannella.

    VastaaPoista
  4. Puutun taas ihan sivuseikkaan, koska se on tapani (koska olen Mikko Tapani), noihin "huonoja numeroja antaviin opettajiin"... Minäkin sain oppikoulun IVllä luokalla sekä fysiikasta että kemiasta 5sen. Se tosin johtui siitä että olin sopinut "Klenkan" kanssa asiasta. - Klenkaksi opettajaamme, joka ei toista vuotta koulussamme opettanut, enkä ihmettele yhtään että miksi ei, sanottiin siksi kun oli sodassa haavoittunut polveen. Ja klenkkasi. (Talvella se potkukelkalla ajoi hurjaa vauhtia Kalliomäen linjaa numero 1 alas, siitä kirkon vierestä, ja huitoi kävelykeppiään ja huusi "Alta pois, hutskut!" Ainakin jos sillä oli krapula. Tai siis aina kun sillä oli krapula. Siis Aina. M.O.T.) Niin, sovittiin kerran kun tavattiin toisemme oppikoulumme käytävällä, että "jos et käy tunneillani, saat sekä fysiikasta että kemiasta 5sen". Kysyin "koskeeko tämä myös kokeita"? "Nimenomaan", sanoi Klenkka. - Niinpä minulla sitten torkkarissa keväällä oli, kymppien ja nelosten lisäksi, myös kaksi viitosta! (Vääriä vitosia tietysti, käkisalmelaisia, äsh.)

    Simojoen Jaska, joka yhtenä vuotena sai pronssimitallin (= III palkinto Suomen sanaristikkojen täyttämiskilpaillussa... jossa muuten oli pahuksen vaikeita ristikoita, loppukilpailussa. Niistä päässyt eteen eikä taaksepäin, vaikka yritti. Siis meikäläinen.) Jaska piti meille kerran sellaiset suomenkielen kielioppikokeet, että luokan priimuskin - joka aina tiesi kaiken kaikesta - sai niistä vain 4-. Huonoimmat saivat -18. Itse, joka kuuluin eliittioppilaisiin suomenkielen suhteen, sain -2. - Piruuttaan teki tommosen kokeen. Halus vaan ottaa meiltä, vähän toisella kymmenellä olevilta ipanoilta, luulot pois...

    VastaaPoista
  5. Ota perkele niitä turvapaikanhakijoita kotiisi, äläkä saatana ole laittamassa niitä yhtään enempää minun nurkkiini. Sinä saatana olet tiettyä osaa suomalaisista syrjinyt ihan tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen rukoilee jumalaansa kahdella nimellä

      Poista
    2. Niin tekee, perkele!

      Poista
  6. Niinpä - terrorismi on sanana ehdottomstii enemmän poliittinen kuin tieteellinen. Siksikin siitä pitää keskustella. Ja väkivaltaan tulee suhtautua varauksellisesti, silloinkin kun sillä on hyvä tarkoitus.

    Puheet valkoisesta ja punaisesta terrorista ovat sikäli paikallaan, että ne muistuttavat molempien osapuolten langenneen ikäviin tekoihin. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että väittäisimme ikään kuin tasapuolisuuden nimissä molempien painoarvon olevan sama. Vaikka lähes vuosisata on kulunut, suhtaudumme tapahtumiin yhä kovasti tunteella. Emmekö voisi jo unohtaa syyttelyn ja keskittyä tosiasioihin, harmitellen toki ylipäätään sitä, että veli kävi veljeä vastaan?

    Mitä tulee kehuihin niin olen tavannut sanoa, että niitä ei tähän ikään mennessä ole osalleni tullut lähimainkaan niin paljon, että kyllääntymispiste olisi edes lähellä...

    VastaaPoista
  7. "terroriteot oli ”Pohjantähden” ilmestyessä onnistuttu unohtamaan aika tehokkaasti, eikä nuorempi polvi ollut paljon kuullutkaan niistä"

    Eroa oli kuitenkin siinä, että punaisen terrorin lukumäärä (Jaakko Paavolaisella 1649) oli jo 1920-luvulla hyvin tiedossa. Näiden ihmisten kohtalot oli kirjattu kansalaissodan jälkeen Boströmin teokseen Sankarien muisto.

    Paavolaisen terroritutkimusten suuri uutinen oli valkoisen terrorin hämmästyttävä uhrimäärä, 8380 henkeä, sekä noin 12 000 vankileirikuolemaa syyskuun puoliväliin 1918 mennessä. (Molempien osapuolten terrorilukuja on myöhemmin moneen otteeseen jonkin verran täsmennetty.) SDP:n ns. terroritilasto 1920-luvulla oli päätynyt suunnilleen samaan suuruusluokkaan, mutta sen pätevyys oli ensimmäisessä tasavallassa absoluuttisesti haluttu kiistää.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: kommentoija antaa ymmärtää, etten tuntisi nykyistä valtiosääntöoikeutta (Ojanen, Lavapuro, Viljanen). Mihin tämä tieto mahtaa perustua? Ja missä on Kalle Tuori? - Tätä tutkimuskirjallisuutta olen siis käyttänyt opetuksessa ja tutkimuksessa, jossa vaikea kolmio yksityisyys - sananvapaus - tekijänoikeus oli jokseenkin keskeinen. KHO:ssa on jäseniä, jotka eivät tällä hetkellä julkaise, mutta ovat hyvin selvillä perustuslakimme heijastumisesta EU-oikeuteen ja EN:n toimintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän ns. tutkimuksenne kyllä tiedetään!

      Poista
  9. Ad Omnia: aika unohdettu on Väinö Tannerin kirjana julkaistu puolustuspuhe heti kansalaissodan jälkeen. Se näyttää perustuvan ensisijaisaineistoon ja Paavolainen selvästi käytti sitä.

    Valtiorikostuomioistuimen tilasto muuten oli salainen vielä kun tein väitöskirjaa. Enää se ei ole, mutta mielenkiinto on ollut hyvin laimeaa (poikkeuksena kollega Jukka Kekkonen). - Mielenkiintoista että tiedot laillisten tuomioistuinten toiminnasta, niissä tuomituista ja rikosnimikkeistä olivat virallisesti ja aidosti salaisia.

    Tuomittujen keski-ikä muuten oli hiukan alle 19 vuotta. Punakaarti saattoi olla maamme ensimmäinen nuorisoliike.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko siitä salaamisesta ollut uhreille myös hyötyä?

      Tuli mieleen kun luin Guardianista juttua miten Turkissa nyt pelkkä epäiltyjen listalle syyttä joutuminen tietää tuttavien selän kääntöä, potkuja kaikkialta, jopa sosiaaliturva poistettu ja pankkitili on tyhjennetty. Miltei kuin juutalaisten kohtalo 30-luvun Saksassa.
      (Turkki pitäisi potkia pois Euroopan neuvostosta ja EIT:stä ym!)

      M

      Poista
  10. Eikö nykyinen perustuslaki ole vanhentunut siksi, että se rajaa valtion virkamiehet toimivaltaisemmiksi kuin reippaat ja pystyvämmät yksityisyrittäjät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täh? Mitä ihmettä mahdat tarkoittaa? Ja missä maassa joku tuollainen asia olisi jotenkin toisin? Vankilat yksityisillekö? Tai tuomari ei saisi tuomita liikemieskonnaa?

      Poista
    2. Trumpin malli siis?

      Poista
    3. Reippaasti on, vanhentunut. Valtio yksityistettävä!

      Poista
  11. Sekin oli kiinnostavaa että punakaartilaiset ryhtyivät surmaamaan myös venäläisiä bolshevikkeja jotka olivat heidän riveissään. Joskus saattoi olla hiukan syytäkin, yleensä vain luottamus venäläisiin oli heikko ja epäluulo suuri. Tätäkin on viime aikoina tutkittu ja googlaamalla löytää lisää tietoa. Aika ikävää luettavaa sekin.

    VastaaPoista
  12. Suomalainen terrorihistoria on oikeuslaitoksen kannalta poliittiseti erikoinen, kun vain v.1918 punaiaset tuomittiin jokainen henkilökohtaisesti vähäisintä piikatyttöä myöten, kun taas sodan valkoiset ja Lapuan liikkeen terroristit sekä Mäntsälän kapinaan osallistuneet vapautettiin syytteistä kollektiivisesti.

    VastaaPoista
  13. "Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta siviiliväestö ei ollut vaikeassa vaarassa, esimerkiksi Helsingissä." - Noinko on? Esimerkiksi oma olemassaoloni on äärimmäisen epätodennäköistä. Molemmat isoisäni eräässä eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa olivat nuoruudessaan pelkän taustansa vuoksi punaisten tappolistalla, toinen vain sen vuoksi, että oli hyvin vaatimattomassa valtion laitoksen virassa, toinen taas vain sen vuoksi, että kävi lukiota. Molemmat selvisivät saksalaisten tuloon asti piileskelemällä ja pakenemalla, toinen livahtamalla erään naapurin asuntoon vangitsijoiden tullessa yöllä kotiin ja pysymällä kuukausikaupalla piilopaikassa, toinen hyppäämällä rappukäytävään kadulta vangittujen jonosta. Tämä ei ole poliittinen kannanotto herkkään aiheeseen, mutta tuollaiset yleistykset ovat aina vaarallisia. Terroriahan tämä oli, jos mikä. Kovin outoa, jos kohdalleni olisi sattunut äärimmäinen tilastopoikkeus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen sivuhavainto tuosta: Noihin aikoihin mikä tahansa valtioon liittyvä oli automaattisesti oikeistolaista. Nykysomessa monien kielessä taas kaikki valtioon liittyvä väännetään vasemmistolaiseksi. Lienee pöljää amerikkalaista perua. Termit ja historia ovat joka tapauksessa vaarallinen yhdistelmä.

      Poista
    2. Punaisten tappolistalle päätyminen vain siitä syystä, että oli pikkuvirkamies tai kävi lukiota, ei selvästikään pidä paikkaansa. Anonyymi on sekoittanut faktat ja propagandan.

      Poista
    3. Otetaan nyt kuitenkin hieman laveampi otos: Turku, jota on vuosisata hoettu "Suomen pahimmaksi levottomuuden pesäksi 1917". (Hokema on lähtöisin K. H. Wiikiltä, jolla oli jokin paha erimielisyys William Lundbergin kanssa, sekä Tukholman sosialistiselta pormestarilta Lindhagenilta, joka ei omakohtaisesti voinut tietää paikallisista oloista mitään.)Vuonna 1917 kaupungin punaiset eivät eivät syyllistyneet ainoaankaan hengenriistoon. Vain muuan kauppias Dammert ammuttiin marraskuussa Porthaninpuistossa epäselvässä, kaoottisessa tilanteessa, ja ampujana oli venäläinen sotilas. Liioin vuoden 1918 sodan aikana ketään kaupungin porvareista ei murhattu; muutamia hengenriistoja sattui, mutta niissä sekä tekijät että uhrit olivat ulkopaikkakuntalaisia.

      Johtopäätös: valkoisten voittajien sodanaikaiset ja -jälkeiset puheet "punaisten hirmuvallan ajasta kapinakuukausina" perustuvat valtavaan liioitteluun jos tarkoitetaan, että kaupunkien porvarillinen siviiliväestö olisi koko sodan ajan ollut kuolemanvaarassa punaisten pitäessä valtaa. Tyypillinen esimerkki "perkeleellistämisestä" on vaikkapa sodan jälkeen ilmestynyt kirja "Valkoisten salainen toiminta Helsingissä punaisena aikana", jonka kansikuvassa punainen lohikäärme sielunvihollisen ruumiillistumana nostaa pyrstöään taustanaan vastapuolen pyhyyttä indikoiva Suurkirkko. (Professori tekee hyvin ja laittaa vaikkapa ystävänsä Cecilin akkunaan.)

      Poista
    4. Tämä on erinomainen huomio. Punaiset olivat erityisesti suuremmissa kaupungeissa aika järjestäytyneitä ja heidän oikeudenkäyttönsä, jos sen piiriin pääsi, oli uskomattoman lempeää. Vaarana olivat "lentävät" partiot, jotka murhasivat omin valtuuksin, ja näitä liikkui runsaasti maaseudulla.

      Esimerkiksi Sukkulan verilöylyssä kävi juuri näin: Ensin paikalle sattunut vieraspaikkakuntalainen osasto alkoi ampumaan juuri antautumalta valkoisia. Sitten ne, jotka olivat hengissä, vietiin Tampereelle ja tuomittiin "vallankumousoikeudessa" pääasiassa ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Samoin kävi Helsingissä. Kun eräs neiti Salme Setälä, polyteekkari ja senaattorin tytär, jäi kiinni aseiden salakuljetuksesta, rangaistuksena oli vuosi ehdollista sekä sakkoja, jonka jälkeen neitokainen käveli oikeustalolta vapauteen, sakot vielä maksamatta. Punaisissa oikeuksissa istuivat kaikkein pasifistisimmat vanhat järjestöjäärät, jotka toteuttivat näkemystään lempeästä rikosoikeudesta, kun oli tullut tilaisuus. Sodan jälkeen kommunistit kritisoivat itseään juuri tästä terrorin puutteesta.

      Eli on aika väärin rinnastaa "tultiin etsimään kotoa" suoraan hengenmenoon, jos oltiin kaupungissa, sillä siellä pidätettyjä ammuttiin vähemmän. Maaseudulla tilanne olisi ollut paljon vaarallisempi, koska siellä olot olivat sekavammat ja säätyläisiä vähemmän.

      Poista
  14. Eikös siinä elokuvassa 'Taistelu Algeriasta' kuvattu samantyyppistä toimintaa kuin mitä nyt viimeaikoina on ilmennyt. Kidutuksin ja teloituksin siihen ranskalaiset vastasivat, vaan ei tehonnut. Mitä valtiosääntöoppeihin tulee, niin kyllä kunnon eksegeetikko kymmentä valtiosääntöasiantuntijaa vastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli hieno elokuva, muuten kielletty Ranskassa vuoteen 1973 tai -76. Näin lukiolaisena Uuden Suomen elokuva-arvostelija Heikki Eteläpää otsikoi juttunsa elokuvasta "Vapauden hirveä hinta".

      MafH

      Poista
  15. Algerian sota on varmaankin yksi nykyaikaisen terrorismin alkulähde. Ranskan hallitus tuki Main Rouge -tyyppisten järjestöjen terrorismia, joka käynnisti kierteen kummallakin puolella.

    Vapaus- ja sissiliikkeiden kylkeen on aina pyrkinyt pesiytymään terroristisia ryhmiä ja yksilöitä. Provokaatiot lietsovat julmuuksien eskalaatiota.

    Myös 11.9.2001 mielestäni Talibanin päämäärä ei ollut World Trade Centerin tuho vaan provokaatio: villitä länsimaat järjettömään kostoon, joka johtaa maailmansotaan.

    VastaaPoista
  16. No nyt sitten blogisti otti ja loukkaantui vaivaisesta lukijakommentista. Kun ei ole takeita missä ruumiin ja sielun voimissa ne on kirjoitettu, niin ei niitä pidä ottaa liian tosissaan. Siinä mielessä vertaiselta vertaiselle, että blogisti on monesti tähdentänyt, ettei häntä pidä ottaa liian vakavisssaan. Suoritin vuosikymmeniä sitten blogistin oikeusetiikan kurssin ja vakuutuin vahvasti hänen lukeneisuudestaan. Jos kirjamessuilla ryhdyttäisiin jakamaan 'Suomen lukenein' kunniamainintaa, sellainen kuuluisi eittämättä blogistille. Silti oudoksun blogistin pinkeää esittäytymistä asiantuntijana mitä moninaisimmilla aloilla. Lukeneisuus ja jonkun kirjallisuuden käyttö opetuksessa ei vielä merkitse asiantuntijuutta - Valtiosäännössä tai missään muussakaan. Asiantuntijoidenkin asiantuntijuus hioutuu ja kehittyy vain kriittisessä keskustelussa. Blogisti nostaa esiin paljon mielenkiintoisia näkökulmia ihan vain kekseliäisyyttään. Eikö se riitä?

    VastaaPoista
  17. Maissa, joista pakolaisia tulvii on yleensä menossa USA - Naton demokratisointikampanja. Terroriteon tekijät jättävät yleensä jäkeensä pakasta vedetyn passin ja nämä surkimukset sitten tapetaan. Onko terrorismi sisäsyntyistä vai profiloiko jokin taho kyvyt esiin?

    VastaaPoista
  18. Terrorismin paradoksaalisista ketjuista muistamme myös "Operaatio Karhunloukun", jossa yhdysvaltalainen rahoitus kanavoitui Osama Bin Ladenille ja hänen hengenheimolaisilleen islamistien taistellessa Afganistanissa vuodesta 1979 alkaen.

    VastaaPoista