Sivun näyttöjä yhteensä

7. helmikuuta 2017

Menneisyyden tuomitseminen




Kommentti sanoo, että juridiikka on helppoa. Säädetään uusi laki sotasyyllisyystuomioistuimen päätöksestä ja selitetään se vääräksi. Ja niinpä asia on hoidettu.

Tuo tuomio oli raskaasti oikeudenvastainen, vaikka se perustui eduskunnan säätämään lakiin. Kysymys oli perustuslain ja lain ristiriidasta.

Tuohon aikaan ihmisoikeuksia ei ollut eikä perusoikeuksista puhuttu, mutta kaikille kansalaisille kuuluvat oikeudet oli lueteltu hallitusmuodossa.

Se rikottu perustusoikeudellinen sääntö oli: rikoksesta ei voi tuomita, jos syytteen tarkoittama teko ei ollut tekoaikaan rangaistava.

Tätä nimitetään taannehtivuuskielloksi.

Jos siis säädetään kieltolaki, ja alkoholin valmistaminen kielletään ja määrätään rangaistavaksi, syytteeseen ei voi panna ihmistä, joka keitteli pontikkaa ennen lain voimaantuloa.

Homoseksuaalisuuden rangaistavuus kumottiin rikoslain muutoksella 1970. Lain ennen kieltämään menettelyyn ryhtynyttä ei voinut muutoksen jälkeen panna syytteeseen, ja vireillä oleva asia raukesi.

Tuo jälkimmäinen on toinen muunnelma ja tärkeä mainita, koska siinä taannehtiva rikoslaki on kuin onkin voimassa. Teko oli tekohetkellä selvästi rangaistava, mutta taannehtivasti määrätään, ettei se olekaan sitä enää.

Käytän lapsellisia esimerkkejä auttaakseni lukijaa pitämään ajatuksensa koossa. Asian tärkeyden ymmärtää paremmin, kun huomaa, että maan yhteiskuntajärjestyksen väkivalainen kumoaminen Neuvostoliiton malliin ja Moskovan turvin oli todella raskas rikos syksyyn 1944. Sitten se lakkasi olemasta rikos. Ongelmia tietenkin riitti. Vannoimme ilmiantavamme hankkeet yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi sotilasvalassa. Tietääkseni kukaan ei mennyt ilmoittamaan poliisille, että valtuustoissa ja eduskunnassa istui SKDL:n ja jopa Suomen Kommunistisen Puolueen kannattajia, joilla oli juuri noita tavoitteita.

Kommentoija ei ehkä huomaa, että sotasyyllisyysoikeuden tuomion poistaminen uudella lailla olisi juuri sitä taannehtivaa lainsäädäntöä, jota laki sotaan syyllisten rankaisemisesta rikkoi.

Kun lähtökohta on, että voimassa oleva lakia on noudatettava (paitsi rangaistavuuden poistamisen jälkeen), toimimme kuohuttavan järjenvastaisesti ja epäoikeudenmukaisesti muuttamalla lain jälkikäteen.

Ainoa hyväksyttävä keino olisi dekriminalisointi eli sellainen laki, että sodan aiheuttaminen Suomen ja Neuvostoliiton kesken ei ole rangaistava teko.

Noin toimiminen taas olisi isku ilmaan, koska laki oli alun perin määräaikainen, määrätarkoitukseen annettu. Ei ole minkä kumoaisi.

Hyppään yli selityksen, joka on hiukan tekninen, mutta lainvoiman saaneen tuomion purkaminen edellyttää, että purettava tuomio perustui ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai sitten tuomion jälkeen esiin tulleeseen ratkaisevaan todisteeseen.

Sitä vastoin tulee ymmärtää, ettei korkein oikeus vastaa tenttikysymyksiin. Liioin se ei anna takautuvia lausuntoja lain oikeasta tulkinnasta – ei ole ainakaan koskaan antanut. Lausuntoja suunnitellusta laista voi antaa. Muun muassa perustuslaista 1919 (Hallitusmuoto) juuri uudelleen muodosteltu korkein oikeus antoi harvinaisen tyhmän lausunnon.

Mielestäni erittäin vakuuttavin syin on otettu se kanta, että lausunnot tulevista laeissa olisi hoidettava muissa elimissä. Asiasta on varoittava esimerkki, Ranska. Ranskan tuomioistuinlaitos on perinteisesti Läntisen maailman huonoin ja tuomarikunta on omaksunut hyvin haitallisia käsityksiä itsestään ja roolistaan. Vikaa on muun muassa riippumattomuudessa ja siinä, että tuomarit pettävät itseään valehtelemalla ”vain” soveltavansa lakia. Käytännössä kaikkialla muualla on viimeistään sata vuotta sitten tunnustettu, ettei tuomari voi olla puhuva pää, jonka suusta tulee lakia. Tuomari – ryhmä tuomareita – koostuu ihmisistä, joiden tulkintoihin vaikuttavat samat asiat kuin tulkintoihin yleensä, kuten tiedot, elämänkokemus ja myös tunteet, vaikka viimeksi mainittua yritetään monin keinoin välttää.

Olen tuntenut tuomareita, joiden mielestä nälkäänsä varastanut köyhä on tuomittava vähintään yhtä ankarasti kuin mukavuussyistä ja säästämismielessä varasteleva isäntämies, koska molemmat ovat rikkoneet lain pyhyyttä. Itse en usko lain pyhyyteen arvona sinänsä. Ja kun tapaan kirjoittaa, etten kannata myöskään oikeudenmukaisuutta, koettelen lukijaa lainaamalla kirkkoisiä, jotka kirjoittivat kauan sitten, että fiat justitia, pereat mundus – jotta oikeus toteutuisi, koko maailma olisi tuhottava. Epäoikeudenmukaisessa maailmassa eläen emme osaa ymmärtää jäännöksettömästi, mitä oikeudenmukaisuus on. Perinteeseen liittyen opetan, että se on tavoite, ei mitattava tai punnittava tosiasia.

Sotasyyllisinä ja asekätkijöinä (aseellisen toiminnan valistelijoina) tuomittujen maine on palautettu puoli vuosisataa sitten. Useimpien silmissä se ei edes mennyt koskaan. Tosin nykyisin vähätellään Moskovamielisten tulenpalavuutta sodan päätyttyä. Kyllä siellä moni uskoi, että ilman mannertannerheimilaisia olisimme nauttineet neuvosto-onnesta ja rauhasta.

Siis tuomioistuin ei ratkaise, kun ei ole mitään ratkaistavaa. Asetelma on dramaattisesti toinen päivänkysymyksessä, USA:n maahantulokiellon perustuslainmukaisuudesta. Maan korkein oikeus perustettiin varta vasten ratkaisemaan noita kysymyksiä, ja siksi panin eilen blogikirjoitukseen vallanjaon kehittäjän John Marshallin kuvan.

Tänään vielä korostan, että toisin kuin Suomessa heillä on siellä tasapainottamisen ajatus – liittovaltion tuomioistuinten yksi tehtävä on olla toimeenpanovallan vastapaino.

Ajatus on oikea. Jos tuomioistuin säätää lakeja tai parlamentti erottaa tuomareita, asiat ovat onnettomalla tolalla.


12 kommenttia:

  1. En pidä sotasyyllisyyslakia muuna kuin poliittisena välttämättömyytenä, vähän niinkuin ennen tuhman lapsen piti itse käydä hakemassa vitsa.

    Itseäni on kiinnostanut liittoutuneiden sotasyyllisyysvaatimuksissa kohta, jossa sanottiin jotain siihen suuntaan, että jätti käyttämättä neuvotteluvaihtoehdon talvisodassa menetettyjen alueiden palauttamiseksi.
    Markku Jokisipilän väitöskirjassa on dokumentoitu keskustelu, jossa suomalainen poliitikko vakuuttaa saksalaisille, että Suomi on jättänyt kesällä 1941 kokonaan huomiotta NL:n Amerikan kautta tulleen tarjouksen v. 1939 rajojen palauttamisesta länsivaltojen takaamana, jos Suomi luopuu hyökkäämästä. Tannerin yhteydessä on kirjoitettu NL:n diplomaattien yrityksestä tiedustella Suomen vaatimuksia hyökkäyksestä luopumiselle kesällä 1941.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NL olisi voinut tehdä tuon tarjouksensa palauttaa ryöstämänsä alueet vaikka jo 1940, niin olisi ollut vähän uskottavampi. Sen sijaan he pyysivät Saksalta lupaa ottaa loputkin. Tsuhnat ovat tyhmiä, mutta eivät onneksi ihan noin tyhmiä.

      Suomi rukoili koko 30-luvun ja talvisodan jälkeen USAlta ja muilta länsivalloilta turvatakuita, mutta ei saanut. Oli pakko tarttua ainoaan oljenkorteen. Onneksi se kesti.

      Poista
    2. Kyllä tuommoinen tarjous Suomelle tehtiin. Vinston Churchill mainitsi siitä radiopuheessaan 1941.
      Käytännössä saksa olisi tuolloin valloittanut suomen. Olisimme kokeneet itäeuroopan kohtalon ,rintama olisi pyyhkinyt suomen yli kahdesti idästä pohjanlahteen. Erillisrauhan mahdollisuutta ei olisi ollut. Olisimme saaneet ensin saksan vasallihallituksen ja sitten kommunisti hallinnon.

      Poista
    3. "Sen sijaan he pyysivät Saksalta lupaa ottaa loputkin."
      tarkemmin natsi-Sakaslta, sen Hitler-nimiseltä johtajalta, ehkä, sillä Hän on yhä myös ainut tietolähde ko. asiassa.

      Poista
    4. Olihan siellä muutama muukin, arvoisa tavarits anonyymi:

      "Muistio Saksan Johtajan ja Kansankomissaarien Neuvoston puheenjohtajan Molotovin välisestä keskustelusta Saksan valtakunnan ulkoministerin ja ulkoasioiden apulaiskansankomissaari Dekanosovin samoin kuin lähetystöneuvos Hilgerin ja herra Pavlovin läsnäollessa, joista viimeksimainitut toimivat tulkkeina, Berliinissä marraskuun 13. päivänä 1940"

      "Molotov vastasi, että Venäjän hallitus katsoo velvollisuudekseen saattaa Suomen kysymyksen järjestykseen ja selkeäksi. Siihen ei tarvita mitään uusia sopimuksia. Vanha Saksan ja Venäjän sopimus asettaa Suomen Venäjän etupiiriin."

      "Johtaja ilmoitti yhteenvetona tähän kohtaan, että Saksa ei halua Itämerelle mitään sotaa ja että Suomi nikkelin ja puun toimittajana on ehdottomasti tarpeellinen. Se ei poliittisesti ole kiinnostava eikä, toisin kuin Venäjä, Saksa ei ole yhtään Suomen aluetta miehittänyt. Saksalaisten joukkojen läpikulku päättyy muutoinkin näinä päivinä. Myöhempiä kuljetuksia ei sitten tapahdu. Ratkaiseva kysymys on, onko Venäjällä aikomus ryhtyä sotaan Suomea vastaan."

      "Molotov vastasi tähän kysymykseen jonkinverran välttelevästi todeten, että kaikki sujuisi ongelmitta, jos Suomen hallitus luopuisi kaksijakoisesta sennoitumisesta SNTL:ää kohtaan ja kun väestössä lakkaisi kiihotus Venäjää vastaan (sellaisten iskulauseiden esille tuominen, joista edellä mainittiin)."

      Poista
  2. Älä höpötä; ne natsien juoksupojat saivat mitä ansaitsivat.

    VastaaPoista
  3. JK: "Kommentoija ei ehkä huomaa, että sotasyyllisyysoikeuden tuomion poistaminen uudella lailla olisi juuri sitä taannehtivaa lainsäädäntöä, jota laki sotaan syyllisten rankaisemisesta rikkoi."

    Nimenomaan tämän kommentoija huomasi ja huvikseen siihen tarttui: miksemme tuosta vaan kumoaisi väärän lain mukaan annettua tuomiota toisella vastaavalla. Jälkipolvet sitten halutessaan kumotkoon senkin...

    JK: "...tai sitten tuomion jälkeen esiin tulleeseen ratkaisevaan todisteeseen."

    Tässähän se on. Eikö ratkaiseva todiste ole se, että laki säädettiin laittoman uhkauksen, hirmuisen kiristyksen ja raa'an väkivallan pelossa?



    VastaaPoista
  4. "Kommentoija ei ehkä huomaa, että sotasyyllisyysoikeuden tuomion poistaminen uudella lailla olisi juuri sitä taannehtivaa lainsäädäntöä, jota laki sotaan syyllisten rankaisemisesta rikkoi."

    Niinku mikähän rikos tuossa poistamisessa on se, josta rangaistaan taannehtivasti?

    Setä voisi jo pikkuhiljaa ymmärtää, että ns. oikeustiede tuomioistuimineen on pelkkää mielipidekirjoittelua, jossa mielipiteet vaihtelevat sen mukaan, mikä on kulloinenkin trendi ja poliittinen voimasuhde. Iltaläpyskän mukaan perustuslakivaliokunnan säännöllisesti käyttämät asiantuntijat ovat vanhoja taistolaisia tms. roskaväkeä ja ottivat rahaa siitä, että kirjoittivat Bernerin mielen mukaiset perustelut.

    VastaaPoista
  5. Miten nykyisin, Ardn Pekurisen jälkeisenä aikakautena käy sotilasvalan ja sen vannoneen yhteiskunnan jäsenen kun armeijasta täysin palvellut henkilö luovuttaa sotilaspassinsa pois ja mitään selityksiä laatimatta "vannoo" koskaan enää palvelemasta millään tavalla armeijan tappokoneiston osana tai edes siviilipalveluna kotiaan ja isänmaataan olipa se puolustuksellista tahi hyökkäävää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotilasvala ja -vakuutus on pakon alla, rangaistuksen uhalla otettu ja valatilaisuuteen määrätään. Se ei siis ole mitenkään velvoittava kuten eivät muutkaan painostuksen alla tehdyt teot.

      Poista
    2. Suomen kansalaisuus on samaten vapaaehtoisuuteen perustuva. Olkaa hyvä, saatte poistua mikäli mieleenne ei ole tasavaltamme hallintomuoto tai muu kränä.

      Poista
  6. Tuomiot on annettu ja Katajanokalla on istuttu. Sitä ei enää millään konstilla saa tekemättömäksi. Eli tikulla silmään sitä, joka vanhoja kaivelee.

    Airo taisi istua useampia vuosia samassa vankilassa tutkintavankeudessa ilman syytettä. Siitä olisi pitänyt tulla virkasyyte jollekulle. Taisi Airo itsekin tietää, että se ei ollut niihin aikoihin mitenkään mahdollista. Suomi kun ei ollut itsenäinen valtio.

    VastaaPoista