Sivun näyttöjä yhteensä

27. heinäkuuta 2016

Kotoa ja kaukaa


Koti ei ole paikka, jossa saa olla vain.
Opin sanan ”matkustajakoti”. Istuin matkustajakodin portailla miettimässä sitä. Aurinko paistoi, lämmitti. Jos joku setä on matkustaja, eikö se tarkoita, että hänellä on koti jossain muussa paikassa, vaikka hän matkustaa?
Emme millään muotoa karanneet kotoa. Juuri tänään saatan suunnitella pakoa. Eteisessä ei ollut viime yönä seinää. Oli lämmin yö mutta kostea. Nenä vuotaa. Villojen pöly, sahajauho, betonipöly ja hiekka lattialla on kova cocktail. Huoneeni seinää täytyy hiukan siirtää. Se ei ole kantava rakenne. Mutta ellen nyt ole tarkkana, imuroimme erilaisia näytteitä lattialta ja seiniltä seuraavat viisi vuotta.
Olin ostamassa ulko-ovea K-Raudasta. Toimitusaika vähintään 7 viikkoa ja hinta kova. Tutkin verkkoa ja kyselin. Verkko-rautakaupasta löytyi sama ovi, toimitusaika 3 päivää ja hinta 60 prosenttia rautakaupasta kuljetuksineen.
Menetin lopunkin myötätuntoni Kehä kolmosen suurmyymälöitä kohtaan. Ovi on nyt paikallaan.
Päättävä taho eli rouvat totesi putkiremontin vaiheen ja päätti maisemoinnin laajuudesta ja siis kustannuksista. Päätös oli viisas.
Jos muuten joku lukija haluaa ostaa helvetin isoja kiviä, täältä saisi halvalla.
Tapasin maalla miehen, jolla oli tallella ja kunnostettuna kaikki länget ja hevosen kengitystyökalut. Hevosia ei ollut enää, kun oli ollut virka kaupungissa niin ettei talonpito ollut enää vanhemmilla päivillä ollut hyvä ajatus.
Sitä vastoin paikkojen kunnossapito ja erilainen nikkarointi olivat kunniassa. Rupesin miettimään, olisiko missään museossa puutyökaluja tuollaista valikoimaa. Puurunkoisia höyliä oli seitsemää tyyppiä ja pituutta, talttoja vaikka kuinka ja yhdessä naulassa riippui ehkä sata vuotta vanha puusta rakennettu mauseri eli työntötulkki.
Nykyisin ne ovat digitaalisia.
Erään toisen miehen kanssa muistelimme hänenkin insinööriksi opiskelemisensa aikana joka paikassa käytössä ollutta laskutikkua. Se on nerokas keksintö, logaritmien graafinen käyttöliittymä, joka ei edes vie sähköä.
Verkossa on luultavasti lystin vuoksi digitaalinen laskutikku. On olemassa myös kansainvälinen laskutikkuseura, jonka sivuilta näyttää löytyvän aivan kaikki keräilijöitä kiinnostava ja lisäksi tieto, että tämä laskuväline keksittiin kohta kun Napier oli kehitellyt logaritmit.
En ryhtynyt tutkimaan, löytyykö sivustolta Suomen ilmavoimien lentosuunnistuksessa käyttämä pyöreä ”laskutikku” eli kakkara. Meillä oli kotona sellainen, mutta Mikko sen hukkasi.
Suurta mielenkiintoa tavallisiin esineisiin ja työkaluihin tyydyttivät ennen Henri Petroskin kirjat. Uusimmat eivät kiinnosta samalla tavalla, koska kirjoittaja on nyt ottanut mukaan myös elektroniikan.
Onhan paperiliitin eli glemmari paljon kiinnostavampi kapine kuin integroitu mikropiiri. Lyijykynä oli keksintönä mainio. Petroski on kirjoittanut siitä kirjan ja kuvannut ne tuhat tuskaa, jotka valmistajien oli kestettävä ennen kuin nämä Hardtmuthit ja Faber-Castellit olivat valmiita maailmanvalloitukseen.
Glemmari on kokenut uuden tulemisen nyt, kun kaikilta menee heti hukkaan se pieni kapine, jota tarvitaan SIM-kortin rassaamiseen Applen puhelimesta tai padistä. Glemmari nimittäin ajaa saman asian.
Suomessa tämän aihepiirin oivalsi nerokkaasti jo kauan sitten Anssi Orrenmaa, jonka Pirkka-nikseistä tuli monta kirjaa. Sai niistä muutaman tekijältä. Niksi näyttää olevan oma kirjallisuuden lajinsa. Nähdäkseni sillä on aika vähän tekemistä kikkojen kanssa. Parhaimmillaan niksi on pienoisessee, pituudeltaan joskus vain muutama rivi. Teksti viehättää kirjallisuutena mutta loihtii myös odottamattomia, usein hauskoja mielikuvia, kuten kurahousuissa kulkevan lapsen esikäsittely kastelukannulla ulko-ovella eli ennen kuin kaikki kurat kantautuvat sisään.
Jäin miettimään remonttiini liittyen loisteliaalta vaikuttavaa niksiä. Tuhkat saa siististi takasta käyttäen ensin sellaista sifonia, joka on tarpeen liian kuivia vaatteita silittäessä. Tuhkat siis kastellaan kevyesti. Kirjan mukaan ne on sitten helppo lapioida esimerkiksi kevyesti kostutettuun pahvilaatikkoon. Pöllähtely huoneilmaan ja leviäminen lattialle jää pois tai vähälle.
Jaksan tuskin odottaa, että pääsen kokeilemaan. Nyt hellepäivinä ei ole tarvinnut mutta muutoin olen polttanut pesällisen joka ilta takassa. Siinä on palanut pattinkia ja hakaponttia. Olkoon vaikka kuvittelua, mutta säteilevä lämpö lämmittää myös mieltä ja lakanat ja liinat eivät tunnu iholla nahkeilta.
Kyllä museot olisivat hyviä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että yhtenä päivänä kirkassilmäinen, varmasti valpas ja fiksu nuori mies, arviolta ala-asteen miehiä paikallisesta peruskoulusta, kysyi heleästi isältään tai äidiltään minut parkkipaikalla nähtyään, että mikä tuolla sedällä on suussa. Vanhempi vastasi että piippu. Lapsi mietti ja sanoi että siis niin kuin junassa.
Siis kuvakirjat vaikuttavat. Savua tupruttavia junia ei ole nähty luonnossa kuin malliksi moniin vuosikymmeniin; yhdestä Ukko-Pekka -ajelusta tuli oikein lehtiuutisiakin. Savua syöksevä veturi esiintyy mielenkiintoisesti enää liikennemerkissä, joka varoittaa vartioimattomasta rautatien ylikäytävästä. Kuinkahan moni tajuaa sen kuvion?
Sääntöjä ja neuvoja riittää. Lapsenlapsia varten ostin kaupasta Trippiä. Muistamani ohje oli poistettu pakkauksesta; tässä Tripissä on teräväkärkinen imupilli teipattuna kylkeen sellaisen pienen soikion kohtaan: Puhkaise silmä pillillä, niin siinä ennen luki.
Kaikissa kaupoissa täällä on pontevia tätejä. (Nmitän tädeiksi itseäni nuorempia naisia.) Tuli niin sievät tapetit ja klinkkerin saumausaineet että oikein. Ja naapuriliikkeestä lukkopesä sarjoitettuina ja oikein painike oveen. Kyllä nyt kelpaa olla kuin käkikellon käki, syöksyä uudesta ovesta kerran tunnissa kukkumaan. Uskon että naapuritkin sitä arvostaisivat.

11 kommenttia:

  1. Vähittäiskauppa on vain tolkuttoman kallis välivarasto, se ei tuo mitään lisäarvoa. No, muutamaa kivijalkaa lukuun ottamatta.

    Remontti taitaa olla todella suuri!
    /Y

    VastaaPoista
  2. Ei tulen poltto uunissa asunnon kuivaamiseksi ole kuvittelua. Savupiippuun, jonka tehtävä on tuupata onka pihalle, syntyvä veto tuo nimittäin korvausilmaa eli asunto tuulettuu luomusti. Jos pellit jättää auki, jatkuu tuuletus niin kauan kuin piippu on lämmin. Samalla muuten sitten tuulettuvat myös ne raot, joista korvausilma tulee.

    Ennen, jokailtaisen puu-uunilämmityksen aikaan, asunto toimi siten että valkean pito veti asunnosta ilmat pihalle ja raikasti paikat; kun pelti suljettiin työnsi syntyvä lämpö sitten lämminta kuivaa ilmaa ikkunan- ja ovenrakoihin ja esti vetoa.

    Keskuslämmitys on muuttanut kuviota, samoin kuin se mylly katolla jota huippariksi kutsutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeellinen seikka ymmärtää ja hyvä tuoda esiin etteivät talot olleet pulloja, puutalon olemukseen kuuluu pieni veto kunhan lahkeet eivät lepata pöydässä istuessa. Talveksi pantiin tuplat ikkunoihin. Muuten; ulkoikkunoiden liimapaperi alkaa olla harvemmassa, saatavuus kehnoa. Edellinen erä on lopettaneesta kirjakaupasta.

      Hirsirakenteiden akustiikka on mielenrauhalle hyväksi, väitän. Vastakkainen kerrostalon tärykaiku saattanee olla paikoin rasittava. Puheen on ollut myös infraääniloukku.

      Polttopuun paikallinen käyttö on tietysti päässyt Lihreiden pienhiukkasajatusten silmätikuksi mutta heillä nk. iso kuva on kadoksissa, kunhan nyt louskuttavat kuin yksinäiset piskit koppiinsa älykännykkäketjulla kytkettynä, yrittäen saada mieleensä mistä saisi suuren ja arvovaltaisen lauman jossa olisi se paljolti tarpeeseen tuleva rauha ja turva. Mieli muuttuu kun saa muutaman hehtaarin omakseen. Niin se perustuslain yksityiomaisuuden suoja on vain yleispätevä suojeluohjelma, kuten on metsästyslaki ja vaikkapa luonnosuojelulakikin. Jälkimmäinen on vuodelta 1948. Haulikko keksittiin Kiinassa mutta vuotta ei tiedä kukaan tarkoin. Bambun sisään topattiin ruutia ja ruukunsirpaleita. Kyseinen roiskahde laukaistiin kohden hyökkääjää, harvoin menestyksellisesti mutta toisinaan jopa sytyttäjä säästyi vammoitta. Uudempi aika on nähnyt vaivan säätää haulikot luvanvaraisiksi. Hyvä se on niin olla. Niitä voi ilkeä ja luontoaan vieroksuva ihmisen penikka käyttää aivan toisin kuin yhteinen käytöstapojen ja sopivuuden kokoelma määrää, aivan kuten lainsäädäntöäkin voidaan vaileitata (fingliskaa = kiertää lakia). Kuinka tarpeen olisi lääkärintodistus lainsäädäntötyön ääreen pääsemiseen? Nyt taitaa olla kyse menettelystä joka tunnetaan lääkkeitä määrätessä terminä pro auctore, osaavia nuoria katsannoltaan reippaita ja kirkkain silmin itseensä uskovia määrää itselleen luontoa ja kaikkea yhteistä hyvää. Sori tu sei pät tät eint rait. Siinä on addiktion vaara.

      Poista
  3. Setä on kyllä ainutlaatuinen, kun saa ruotsin kielen sanan "klämmare" muutettua täysin tunnistamattomaksi sanaksi "glemmari". Kukaan muu ei raiskaa kieltä yhtä lahjattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomauttaisin, että esimerkiksi Illbyn kääntäminen suomeksi Ilolaksi on vähintään yhtä suuri väkisinmakaaminen. Sama linja on kaikessa ruotsinsuomalaisissa nimissä. Klemmari se värkki on ollut mulle kaikissa yhteyksissä joissa olen siihen törmännyt -- Wulffilta asti.

      Poista
    2. Taotaan nyt vielä päähän. Ruotsinsuomalainen on suomalainen, joka asuu Ruotsissa. Suomenruotsalainen (jota tässä pitäisi käyttää "suomenruotsalaisissa nimissä.") on ruotsinkielinen suomalainen. Tämä asia on selvä kuin pläkki, mutta jopa akateemisesti sivistyneet ja insinöörit sotkevat asian.

      Poista
    3. Inssithàn nyt sotkevat muutenkin kaiken.

      Poista
  4. Ja tätä blogiprofessorin terminologiassa ollaan sievästi kutsumassa remontiksi. Kaipa se on sellainen, samaan tapaan kuin britti kutsuisi V-1stä minor nuisance.

    VastaaPoista
  5. Mistähän blogisti on tuon glemmarin keksinyt? Taitaa olla ainoa joka sanaa käyttää. Ja jos se nyt mitään todistaa niin google antaa sanalle 204 osumaa (joista yksi on tämä blogi) ja k-kirjaimella alkavalle 83100 osumaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos tuosta tuhkan pölyämisenestokonstin enenemisen leventämisestä.

    Imureilla on taipumus kuolla tavallisessa siivouksessakin uunein lämmitettävässä taloudessa. Hienontunut tuhka arvellakseni kiillottaa roottorin johdeliuskat ja pääsee laakereihin tekemään tuhojaan. Käynee kuten dieselmoottorin sylinteriputkien kiillottuessa joko liian vähäisen ja tasaisen kuormituksen jatkuessa pitkään tai liian suuren kuormituksen suhteen, polttoaineen ylimäärän noen kiillottavasta vaikutuksesta. Onhan niitä tuhkan imurointiin sykloneita mutta. Asia on toinen kun sähkön joutuu kantamaan polttoaineena ja käynnistämään aggregaatin joka kolmas tai neljäs päivä. Parempaa ei ole ottaa kahta kilowattia akustosta tunnin verran (2 kWh) ja sen hakkurointi invertterillä on melkoisen huonoilla hyötysuhteilla hölmöä varsinkin talvella mikäli turvaa aurinkopanelein latautuviin lyijy-happoakkuihin. Tuuligeneraattori tekisi eetvarttia. Ovat hintavia. Toistaiseksi riitingit näyttävät että noin 15 - 25 KVA Listerin ruokkiminen nestekaasulla 33 kilon tankein olisi teknikkotaiteellisinta.

    VastaaPoista
  7. Gammottavat girjaimet gylvävät gauhua gommentaattorien geskeen...



    VastaaPoista