Sivun näyttöjä yhteensä

4. helmikuuta 2016

Jorvaksentie




Herlin ja Gahmberg tarttuivat asiaan 1929. Julkisena työnä oli päätetty toteuttaa ihan uusi maantie noin Matinkylästä noin Espoonlahden rantaan. Siitä olisi sitten halukkailla ollut pääsy Kauklahden kautta lahden pohjukan ympäri ihan Kirkkonummelle.

En ole muulloin mokomaa kuullut: herrojen kirjeen johdosta Uudenmaan läänin herra maaherra muutti välittömästi suunnitelmaa. Espoonlahden yli olikin rakennettava silta ja tietä jatkettava siitä Jorvaksen kylään, ja siellä se kohtaisi ja ylittäisi rautatien, vuonna 1903 käyttöön otetun silakkaradan Turkuun yhtyäkseen vanhaan kuninkaatiehen, tämä kaikki tietenkin julkisin varoin ja ainakin osaksi työttömiä työllistäen.

Ei tästä ole kun kuukausia, kun juttelin Herlinin ja Gahbergin kanssa Kirkkonummen kuulumisista. Mikäs meidän; olemme kaikki kolme hyvin toimeentulevaa väkeä, paitsi minä, ja tulemme siis toimeen keskenämme.

Nuo ensin mainitut olivat siis isoisiä, Harald ja Axel. Viimeksi mainitut ovat nykyisiä. Itse olen pahaksi onneksi entiseni.

Ellei tätä asioihin puuttumista olisi tehty, Länsi-Uudenmaan kehitys olisi saanut toisen suunnan eli hapantunut hitaasti omaa kataluuteensa. Nyt on käynyt niin, että erinäisistä syistä täällä on nytkin oikeaa metsää, peltoa ja niittyä. Ne joilla on siihen harrastus ja mahdollisuudet, saattavat ostellakin alueita ja sitten rauhoittaa niitä tai muuten pitää ne poissa mielettömästä käytöstä.

Kirkkonummi poikkeaa pääkaupunkiseudun perinteistä siinä, että sadan vuoden takaisissa papereissa on samat sukunimet kuin nyt. Tarkoitan että samoja nimiä on huomattava määrä. Tämä koskee myös pieneläjiä eli vähäväkisempää väestönosaa.

Jo ennen sotia ja Porkkalan vuokra-aikaa kehitys otti yllättäviä suuntia. Ensimmäisen maailmansodan aikana raivonnut keinottelutalous on päässyt unohtumaan. Maatiloja ja muita kiinteistöjä ostettiin ja myytiin vimmaisesti. Kunniallisten maanviljelysten ympärillä oli kunniattomia. Suunnitellun rakentamisen sijasta harrastettiin suunnittelematonta.

Jorvaksentielle nimensä antanut kartano jäi aikanaan Ericssonin tehdasrakennusten alle ja keskiaikaisen kylän painopiste siirtyi rautatien pohjoispuolelle. Komea rakennus oli Hangon keksistä tunnetun Elfvingin aikaansaannos. Rakennuksia on nyt Pokrovan käytössä. Elfvingiltä keksituotanto siirtyi varhain Fazerille, ja yleiskieleen vakiintui lastentarhoissa ja armeijassa suosittu ”hymyilee kuin Hangon keksi”. Tuon saman talon teelmä oli kirjailija Kyösti Wilkunan suuri murhe – hän sitä rakennutti tyyssijakseen niin kuin kirjailijat rakentavat eli huonosti ja kalliimmalla kuin ikinä saattoi kustantaa.

Etenkin Taåpani Löfvingistä tunnettua Wilkunaa enemmän minua huvittaa maitokaupassa käydessäni Framnäsissä kyyhöttäneen Aleksis Kiven kirje, jossa 23-vuotias mies, joka ei itse vielä tiedä olevansa uskomaton nero, hikoilee ylioppilastutkinnon kimpussa ja voihkii ystävälleen, miten yksitoikkoista ja surkeaa täällä on.

Onko toisilla esittää kansalliskirjailijan paperi siitä, että surkeaa on seutu?

Kunnan maanhankinta- ja kaavoituspolitiikkaa ei voi sanoa lyhytjänteiseksi. Se on umpimähkäistä. Kirkonkyläkin on Suomen kunnallishallinnon muistomerkki. Toivottavasti se julistetaan virallisestikin muistomerkiksi näyttämään, millaista on jälki, kun kunta toimii – siis sotevuosille. Ehdotetun uudistuksen jälkeen päästään sotkemaan asioita paljon suuremmassa mittakaavassa.

Vuoden 1929 maantiepäätöksen aikaan maaherrana oli Bruno Jalander. Hän sai niskoilleen muun muassa pulakauden, Lapuan liikkeen, talonpoikaismarssin ja Mäntsälän kapinan ja sen jälkeen siirron toisiin tehtäviin. Jalanderista on kirjoitettu paljonkin siksi että hänen rouvansa oli laulajatar Aino Ackté, joka kuuluu olleen kova vastus kenelle tahansa.

Suomen teollisuuden muodostuminen ja sen julkiset ja vähemmän julkiset sopimusjärjestelyt tunnetaan edelleen huonosti. Sotia edeltäneen ajan puoluerahoitusta ei tunneta ollenkaan. Oikeistoliikehdinnän rahoittajista tunnetaan muutama, mutta ei kaikkia. Noina samoina vuosina Tukholomassa kaatui hallituskin, kun kävi ilmi, että aikakauden ihannemies, ilmi tultuaan itsensä ampunut tulitikkuruhtinas Ivar Kreuger oli lahjoittanut tarmokkaasti muun muassa pääministeripuoluetta, minkä onneton ministeri yritti ensin kiistää.

On varsin loogista, että ennen sotia SOK, OTK-Elanto ja liikepankit eivät suhtautuneet eräisiin puolueisiin viileästi. Paasikivi siirtyi KOP:n johdosta suoraan Kokoomuksen johtoon ja teki hyvän työn käymällä rajan yli-isänmaallisiin liikkeisiin. Arvaan että ääriliikkeiden lopahtaminen vuosia ennen Talvisotaa olisi liittynyt rahoituksen uupumiseen. Mustat paidat ja siniset kravatit ovat kallista tavaraa, saappaista puhumattakaan.

Sotien jälkeen normaalioloissa työväenhenkiset valioyksilöt kokoontuivat täällä meillä päin Hakan huvilalla, kun taas porvarit punoivat yönmustia juoniaan tuossa Danskarbyssä. En tiedä, miten poliittinen ja taloudellinen valta merkittäisiin tätä nykyä topografikartalle.

Mutta Jorvaksentie (nykyinen Länsiväylä) on monikerroksinen maan muuttumisen muisto. Itse ajelin sitä pitkin kun viimeisiä ajoratoja vielä rakenneltiin. Se oli suuren suomalaisen asuntorakentamisen huippuaikaa – sen saman, jonka home- ja kosteusjälkiä nyt ihmettelemme.

Kivääri on kova kävellä ja kivääri on maantie on raskas kantaa.

8 kommenttia:

  1. Historia on hyvin samanlainen myös rannikolla Helsingistä itään. Uusi Porvoontie on saman aikakauden tuotoksia, ennen sitä rannikolle liikennöitiin junilla Sipoon asemille ja pysäkeille ja sieltä hevosilla niemille, eli tiet kulkivat rannikolta sisämaahan eivätkä rannan suuntaisesti. Sulan veden aikaan väki käytti vuorolaivoja.

    AW

    VastaaPoista
  2. Taitaa muuten tuo Kirkkonummi olla väestöltään Suomen suurin kunta. Monet pienemmät maalaiskunnat ovat tekeytyneet kaupungeiksi. Onko syynä kunnallinen virkaehtosopimus vai pelkästään kaupungin komea klangi?

    VastaaPoista
  3. Pakko kysyä - kiinnostaa, eikä täysin selvinnyt lauseyhteydestä. Onko tuo Aleksis Kiven kirje siellä maitokaupan seinällä, raameissa tms.? Ei niitä tosiaan ole monella ole, eli arvokas kirje se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painettu Brenner, Masaby - frän bondby till tätort. On myös Kiven Kootuissa teoksissa.

      Poista
  4. Myös Suomeen tuotava silli taisi olla alkuvaiheessaan Keksi-Elfvingin varassa.
    -timo

    VastaaPoista
  5. Jorvaksentien lisäksi rakennettiin 1930-luvulla työttömyystöinä myös m.m Mäkelänkatu-tuusulantie ja Kulosaari-östersundom-porvoo tiet.
    Mielenkiintoista on ,että Helsinkiä lähempänä sijaitseva sipoo säilyi rakentamattomana ja ruotsinkielis enemmistöisenä 2000-luvulle asti. Toisin kuin Kirkkonummi.

    VastaaPoista

  6. Arvaisiko tänne sörkkiä enemmänkin. Enhän oikeastaan edes sano mitään. Paavo Väyrynen sanoo. Pääkaupunkiseudulle meinataan satojatuhansia ihmisiä lisää ja liikennejärjestelyjä sen mukaan. Lisää Jorvaksentietä ja Kruunuvuorensiltaa. Lisää keskittämistä paheksuu Keskustan mies.

    Hektiseen finassikapitalismiin on moni muukin tympiintynyt. Minä en. Mitään ihanampaa urheilulajia en tiedä täältä katsomon puolelta kuin matematiikan ja juridiikan taitureiden seuranta pääni yläpuolella. Edes hidastuksista en saa selvää. Silti aina tuoreesti koukeroituvista ja miljardeja voitto/tappio tileille tekevät uroot ovat kiehtovia seurata. Nyt on iloksemme tulossa leffa The Big Short, US asuntolainavoitoista toisten tappioksi.

    Tätä samaa rakennetta, että pannaan tyhmä antamaan luottotappioiden varalle vakuutusta, noudattaa myös eilinen ilmoitus HS jossa UB lupailee 9 prosentia tuottoa tarjoamastaan sijoitusstrategiasta. Iso korko, koska iso riski menettää eli joutua maksamaan vakuutuskorvaus. Se on jo sisällä kun ostaa pelimerkin. Saa takaisin ja tuottoakin jos onnistaa.

    Otin sanansijan kertoakseni kuinka juuri tällä viikolla on tullut esiin,että vanha ja rauhallisempi Wall Street on isoimpien kihojensa toimesta pitänyt kokouksia ja on käymässä haraamaan vastaan kiihkeintä kvartaali- ja yrtityskaappauskiihkoa. Asiasta pitäisi täyspäisten herrasmiesten Suomessakin kohista. Mutta hiljaista on mistä Väyrynen huomautti omasta euroero asiasta puhuessaan. Että herran haltuun vaan, ja kunhan oma nahka pelastuu, vaikka sitten naapurin kustannuksella. Eikä kovin arvokkaana säämiskänä sittenkään.JS

    VastaaPoista