Sivun näyttöjä yhteensä

21. kesäkuuta 2011

Sähkökirja




Eilen aamutelevisiossa Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho puhui aivan ihmeellisiä tekijän ja kustantajan oikeudesta sähkökirjaan eli siis kirjallisen teoksen sähköisesti jaeltavaan versioon.

Kummastelin tätä. Laiho on aivan ammattilainen. Tekijänoikeusasiantuntijana järjstössä on Satu Kangas, jonka asiantuntemus on erinomainen. Hän oli pitkään Teoston palveluksessa.

Onko tämä kuulkaa laitaa, että te petkutatte yrityskumppaneitanne eli kirjailijoita niin läpinäkyvästi, että nämä itsekin huomaavat sen?

Jos sähkökirjasta on sovittu, asia on tietysti selvä. Jos siitä ei ole sovittu, asia ei ole selvä.

Nyt Laiho väitti, että kustantajalla on oikeus sellaisen kirjan julkaisemiseen. Hinnasta eli tekijälle tulevasta osuudesta hän ei hiiskunut. Kukaties hän tarkoitti, että prosentti olisi sama 16 – 20 % arvonlisäverottomasta hinnasta kuin painetuissa kirjoissa, vaikka tämän toiminnan kustantajalle aiheuttamat menoerät ovat vaatimattomat. Kun infra on saatu toimimaan ja kustantajalla on käytettävissään kerran tehty ladelma, tuote on valmistajalle melkein ilmainen ja vastaavasti myyntikate on suuri ja käyttökate huima.

Jokainen juristi tietää, että teoksen sellainen käyttömuoto, jota ei tunnettu sopimusta tehtäessä, ei siirry pois tekijältä. ”Kaikki oikeudet” ei tarkoita kaikkia oikeuksia.

Suomessa sähköinen kirja tuli markkinoille noin vuosi sitten ja maailmalla noin kolme vuotta sitten. Tätä vanhempia kirjoja, siis sellaisia, joista on tehty kustannussopimus vuonna 2008 tai aikaisemmin, kustantaja ei saa.

Säännös on tarkoitettu suojaamaan tekijää. Kustannussopimus on luonteeltaan hiukan erikoinen. Sopimus on voimassa senkin jälkeen, kun kirja tai sen tarkoittama teos on myyty loppuun. Tekijällä on oikeus katkaista sopimus vaatimalla uutta painosta. Jos sellaista ei ilmesty, oikeudet palautuvat tekijälle ja kustannussopimus raukeaa. Määräaika on vuosi.

Kustantajien eilen esittämä kanta on järjellinen ja ymmärrettävä, jos he pitävät sähköistä eli digitaalista kirjaa painetun kirjan uutena painoksena. Uusien painoksen julkaisemisesta ja hinnasta kustantaja saa päättää. Tuo tulkinta on kuitenkin selvästi väärä. Kustantaja saa oikeuden julkaista teos painamalla tai muuta sen kaltaista menetelmää käyttämällä. Siten äänikirjasta on sovittava erikseen, ja sähkökirjasta myös. Jos hinnoista ei sovita tai tekijä ei suostu, sopimusta ei synny.

Sen jälkeen tilanne onkin vaikea. Kirjailija ei saa tehdä sellaista kilpailevaa sopimusta, joka haittaisi painetun version myyntiä. Suomessa kustantajalla ei ole osaa eikä arpaa teoksen elokuvaamiseen tai sen näytelmäversioon. Sellaista voi katsoa edistävän kirjan myyntiä.

Saman väitteen voi esittää sähkökirjasta. Tämä on kuitenkin selvästi tulkinnanvarainen ja siis riidanalainen asia. Olisin valmis väittämään ulkomailla kertyneen kokemuksen perusteella, ettei sähköinen versio vähennä painetun myyntiä. Amazon ja sen perässä muut maailman suurimmat kirjanmyyjät olisivat tuskin toimineet niin pontevasti sähkökirjan puolesta, jos ne olisivat arvelleet tekevänsä itselleen turmiota.

Lukuja on käytettävissä. Oma käsitykseni on, että hiukan teoslajista riippuen sähköversio lisää printtiversion myyntiä. En näe näitä kahta kilpailevina, vaan toisiaan täydentävinä tuotteina. Esimerkiksi juridisella kirjalla pitää olla nykyisin verkkosivut, ja mielestäni on paikallaan, että kirjana julkaistu opus on myös verkossa, avoinna. Lukijat ovat ammattilaisia ja hakevat referenssiä eli tietoa tuekseen. Joskus se löytyy helpommin verkkoversiosta, joskus taas painettua kirjaa verkkokeinussa selaten.

Kannatan sekä kirjallisuuden verkko- että verkkokeinoversioita, koska luulottelen, että lukeminen on periaatteessa hyvä ja kannatettava asia. Siitä en tosin ole aivan varma, kostuuko blogien lukemisesta mitään vai riskeeraako siinä puuhassa vai kuolemattoman sielunsa. Viisas ottaa huomioon molemmat vaihtoehdot.

14 kommenttia:

  1. Äänitetuottajat tietenkin ehtivät oikaisemaan tuossa jo vuosia sitten. Vinyyliaikakaudella tehtyjä äänitteitä ryhdyttiin kiireellä piraattien ym. ahdistelijoiden pelossa tuunaamaan myytäviksi digikauppaan. Tiettävästi monikaan artisti ei ole tuosta yskinyt, lienevätkö edes tietoisia? Mutta jos on ottanut reklamoimatta vastaan sen kahden euron digirojaltin, onko menettänyt vastaisen valitusoikeutensa?

    VastaaPoista
  2. Jos ostan vuodessa 30 kirjaa, niin ostettuani sähkökirjan en mitenkään voi uskoa, että ostaisin lisäksi vielä saman jutun paperikirjana.

    VastaaPoista
  3. Ad Anonyymi: toisin minä. Riippuu kirjasta. Esim. O'Reilly, Windows 7 - the missing manual. Print40 $, ebook 32$, print+ebook 44$.

    Toisesta opiskelen ominaisuuksia, kutemn optimaalista hakemistojen järjestelyä ja tiedostojen varmistamista (mielestäni käsin eriliselle ulkoiselle levylle on paras), sähkökirjasta kesken muun työn vastaan tulevia ongelmia, esimerkiksi haku ja wild cards.

    Suosittelen.

    Jokin "History of Rome" on näppärä sähköisenä - niin paljon nimiä.

    Myynnissä olevaa romaania en hevin ostaisi sähkökirjana - tottumus ja nostalgia. Pitää olla oikea kirja. Sanakirjan ostamista painettuna pitäisin hulluna.

    VastaaPoista
  4. Kirja versus sahkokirja;
    Kiitos tuli bloginpitajalta jarkevia perusteja ja ajatuksia, mita ostaa ja mita ei.

    VastaaPoista
  5. Nuottipuolella tarvittaisiin kunnollinen sähkömustelukulaite. Nuorten muusikoiden elämää on tuskallista seurata kun leireille mukaan otetaan painossa mitaten enemmän nuotteja kuin muuta matkatavaraa. Nuotteja on usein 10 kiloa tai enemmänkin.

    Ja nuottien saaminen on joskus hankalaa. Juuri yritimme yhtä nuottia ostaa. Toimitus olisi kuulemma yli kuukauden päästä. Sähköisesti homma hoituisi parissa minuutissa.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoista ovat nuo hinnat:
    Print 40USD, ebook 32USD, print+ebook 44USD.
    Onkohan tallainen 'edullinen' yhteishinnoittelu tavallista eli niinkuin paasaanto?

    VastaaPoista
  7. No, jos verkkokeinussa lukee painettua kirjaa epätäydellisesti osaamallaan kielellä niin painettu sanakirjakin on ihan kätevä.

    VastaaPoista
  8. Hei Jukka ja muut,


    Tärkeintä on kai se, että löytää hakemansa tiedon. Toisaalta kirja on ystävä tai vihollinen,jota voi koskettaa. Sen voi
    laittaa pois ja tarttua uudelleen.
    Kaunokirjallisuutta tai lyriikkaa on
    vaikea mieltää nettiversiona.


    yst. terv. Matti

    VastaaPoista
  9. Olisi erittäin mielenkiintoista jos joku olisi tilastoinut ja tutkinut ekirjojen leviämistä piraattiverkoissa.

    Vuosi sitten jollain Windows 7 - Missing manualilla oli tuhansia jakajia torrenteilla, tänään alle sata. Sama toistui jokin aika sitten iPad - Missing manualilla.

    Viikko sitten oli Amazonissa Glenn Beckin bestsellerillä The Original Argument The Federalists' Case for the Constitution, Adapted for the 21st Century
    torrenteilla 34 jakajaa, tänään 9.

    Jotenkin olen ymmärtänyt maailman suurimpien kustantajien tarkkailevan "piraatttiteosten" leviämistä ja suosiota ja huomioivansa nämä markkinoinnissa ja myynneissään. Siis positiivisella tavalla itselleen.

    Samoin Apple seuraa herkeämättä ja äärimmäisen tarkasti mm. iPadille saatavaa Installous-ohjelmaa, jolla voidaan ilmaiseksi imuroida kaikki AppStoressa tarjolla olevat maksulliset sovellukset omalle iPadille. Luonnollisesti crackatuille ekirjoillekin on oma sovelluksensa.

    VastaaPoista
  10. Varmistamisesta:

    Myös itse varmistan manuaalisesti kopioiden ulkoisille kiintolevylle.

    Käytössä kolme samansisältöistä ulkoista kiintolevyä.

    Kolme siksi että kaksi voi hajota mielestäni yhtä-aikaa
    ja varmuuskopioita voi lähteä kaipaamaan kun kone tai sen
    kovalevy hajoaa. Kolmen ulkoisen levyn yhtä-aikaisen hajoamiseen en heti usko.
    Tulipalo on oma lukunsa. Vaatisi paljon muutakin suojautumista.

    Valokuvat laitan seuraavanlaisiin hakemistoihin ja hakemistorakenteisiin:

    d:\Kuvat\201101\20110115Hiihtoretkella
    d:\Kuvat\201101\20110120LomareissuSinneJaSinne
    .
    .
    d:\Kuvat\201106\20110615KesamokillaHenkilotSeJaSe


    Perusteet:
    1)
    Vikan hakemiston, jossa kuvat, nimen pitää kuvata yksikäsitteisesti mitä kuvattu ja milloin.
    Tällöin hakemiston voi kopioida itsenäisenä esim muistitikulle, eikä tämä tieto silloin häviä.
    2)
    Hakemistojen aakkosjärjestyksen tulee vastata aikajärjestystä.
    Helpottaa löytämistä.

    Yksinkertaista ja toimivaa jos ei ole tosikuvaaja erikoisvaatimuksin.

    VastaaPoista
  11. > Sanakirjan ostamista painettuna pitäisin hulluna.

    Miksi ihmeessä?!? Suurinta osaa sanakirjoista joko ei saa ei-painettuna tai niissä on ongelmia.

    Otetaan esimerkkinä "Die matorische Sprache":

    http://helimski.com/1.10/1.10.html

    Tunnustan ostaneeni kirjan. Saatte keskustella toistenne kanssa siitä, ovatko skannaukset kirjasta ok. Kirjan kääntämisessä fontteineen kaikkineen sähköiseen muotoon on ongelmia, vaikka suomalais-ugrilaisesta tarkekirjoituksesta ja tietokoneista kirjoitetaankin hyvin positiivisesti tuolla:

    http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2436

    Kielitieteellisissä sanakirjoissa (aika suuri osa kaikista sanakirjoista) on vastaavia ongelmia. Muutenkin: harvinaisia sanakirjoja ei myydä sähkökirjoina, niissä siis on, ainakin joskus, ongelmia tietokonekonversion kanssa (esmes tietääkseni maya- tai hieroglyfikirjoitusta ei ole Unicodessa kaikkineen; sitä paitsi alkuperäisen käsikirjoituksen tulkitseminen on joskus vaikeaa, ellei mahdotonta yms.).

    Muita "ongelmallisia" sanakirjoja:

    http://www.sgr.fi/lexica/lexica.html


    --

    > Tärkeintä on kai se, että löytää hakemansa tiedon.

    Mitä hakemaasi tietoa etsit sanotaanko "Taru sormusten herrasta"sta? Juu, älä sano "viihdettä" :-)

    VastaaPoista
  12. Nyymiö:

    Itselläni on OpticBook scanneri.

    http://plustek.com/oeu/products/opticbook-series/

    jolla kopioin lähinnä historiaa, politiikkaa ja muistelmateoksia.
    400 sivun kirja kopioituu tunnissa Wordiin, tai PDF:ksi ...

    Hakutoiminnot ovat mielenkiintoisia koska voin kirjoista kerralla etsiä eri hakusanoilla yhdistäviä tekijöitä ja koostaa niistä yhteenvedon.

    VastaaPoista
  13. Ei liity suoraan aiheeseen, mutta kun nyt muistellaan, niin haluaisin jakaa kanssanne, että kun aikoinaan utuisena yönä löysin Kemppisen blogin, niin luulin pitkään, asiaa erityisemmin läpi miettimättä, että Jarmom olisi jokin Jarmo-nimen latinankielinen taivutusmuoto.

    Kun nyt olen tässä rakentanut ilmeisen epäonnistuneen lauseen, joka käy pilkkujen kokelmasta, sanon vielä lopuksi, tietenkin joka puolelta pilkulla erotettuna, että urbi et orbi, ad Omnia, ad Jarmom,

    VastaaPoista
  14. Hei,

    Kiitos blogikirjoituksesta. Koska en itse ole juristi, tv-keskustelussani Sakari Laihon kanssa en lähtenyt lainkaan tuota kommentoimaan.

    Selvennykseksi kerrottakoon tässä myös, että E-painos vain tarjoaa palveluaan kirjailijoille, eli kirjailijalla säilyy jatkuvasti kaikki oikeudet teoksiinsa. Hän on siis itse e-kirjojensa julkaisija.

    Olisikin kiinnostavaa ymmärtää, mitä tämä asetelma tarkoittaa kustantajan ja kirjailijan välisen "kilpailun" kannalta.

    Toinen kiinnostava kysymys on, mikä kustantaja haluaisi riskeerata maineensa haittaamalla kirjailijan oikeuksia hyödyntää elämäntyötään.

    VastaaPoista