Sivun näyttöjä yhteensä

23. joulukuuta 2010

Vastalause eiliseen kirjoitukseen




Kuvassa syntymäpäivälahjoja, joita olen hankkinut itselleni. Se on sitten 66. Tänään. Kiitos kysymästä, ajankohta ei ole onnistunut.

Todellisuudessa tunnen hyvinkin kauppatieteisiin luetun johtamistaidon professoreita. Kymmenen vuotta sitten ärryin, kun näin käytännössä, miten hyvin eräitä amerikkalaisia yliopistoja johdetaan. Silloin pudblic administration jota kai saisi nykyisin sanoa julkisen laitoksen johtamisesta oli meillä luvalla sanoen vaatimatonta. Kommentit eiliseen ovat taas kerran hämmästyttävän hyviä ja monipuolisia.

”Management by perkele” ei ole hyvä vitsi, koska manageri saa kiroilla rauhassa. Ei se mitään vaikuta. Kun RUK on alun perin hyvin kummallinen veto tähän keskusteluun, enkä ole sitä itse käynyt, vaihdan esimerkkiä ja sanon että jääkiekkojoukkueen valmentaja on ”leader” ja joku Harkimo tai Kärkkäinen on ”manager”. Jos ihan välttämättä pitäisi viitata sotatieteeseen, päämäärien asettaminen ja resurssien eli joukkojen ja huollon suuret linjat määrä kenraali. Johtamisvastuussa on sitten eversti tai majuri, ja yksikkö oli viime sodissa tyypillisesti rykmentti tai prikaati.

Vaasta Napoleon keksi divisioonan. Ennen ei ollut riittävän hyviä teitä (paitsi tietenkin Rooman keisarikunnassa). Rykmentti pystyy siirtymään huonoa maantietä ja jopa kiertämään lyhyitä lenkkejä maastossa. Divisioona marssii huonon maantien rikki. Rykmentissä on karkeasti 3 000 ja divisioonassa hyvin karkeasti 10 000 miestä.

Viime vuosisadan paras liikkeenjohtaja oli Dwight Eisenhower. Roosevelt veti hänet pakasta – hänen alaisikseen jäi koko joukko kunnostautuneempia upseereita ja onneksi Douglas ja MacArthur. Eisenhower oli myös loistava presidentti. Hän oli olevinaan golf-vaari, kun hänen nyrkkinsä Dulles riehui ympäri maailmaa.

Kommenteissa mainitun Ehrnroothin (JR 7) turva oli todella pataljoonan komentajat + Aimo Raassina ja hänen ”vapaapalokuntansa”, jolla oli taito selvitä mahdottomista tehtävistä. Raassina muuten jäi ilman Mannerheim-ristiä. Syytä en tiedä. Mutta toinen turva oli A.E. Martola, 2. Divisioonan komentaja, joka vihelsi Ehnroothin useita kertoja pelaaja-aitioon – tämä ei malttanut nukkua eikä syödä. Martola oli menestynein rintamakenraalimme, eikä kukaan muista häntä. Jalkaväenkenraali, teologian ylioppilas, jääkäri, Hän veti Vuosalmen jälkeen U-aseman eli Nietjärven hiukan unohdetut taistelut, joiden merkitys oli samaa luokkaa kuin Ihantalan ja Vuosalmen.

Erik von Frenckell mainitaan aina Helsingin olympialaisten 1952 yhteydessä. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja oli Martola, ulkoministeri, maaherra, Mannerheim-ristin ritarin, joka toimi myös kansainvälisen Punaisen Ristin tehtävissä, merkittävässä asemassa paperiteollisuudessa ja sitten YK:n pääsihteeri Hammarskiöldin sotilaallisena neuvonantajana.

Hänellä oli se johtajan ominaisuus, jota en itse maininnut eilen ja jota kukaan ei liioin kirjoittanut ulos kommenteissa, kyky tulla toimeen kaikkien kanssa, myös ranskalaisten. Sellainen edellyttää tietenkin edistynyttä kykyä valehdella ja teeskennellä – mutta ei alaisia tarvitse rakastaa. Riittää että heitä arvostaa. Arvostuksen puutteen he haistavat heti. Kun alaiset vaistoavat johtajan epävarmuuden itsestään ja asemastaan, tilanne on sama kuin hain haistaessa verta.

Tämän takia minä vedin kapellimestarit tähän pohdintaan eilen. Ensin puijataan alaiset (soittajat) yrittämään parempaa ja sen jälkeen näytetään, että yritykselle annetaan arvoa.

Muistan koulusta joukon jästipäitä, joista tuli mahtavia miehiä ja naisia, kun joku opettaja oli osoittanut, vaikka vain katseilla ja eleillä, että asianomaista kuunneltiin ja hänen puheitaan mietittiin.

Siksi olen samaa mieltä kuin partioliikkeen maininnut kommentoija. Heittämällä avuttomat yhdessä pimeään metsään saattaa saada hyviä tiimin johtajia, jos he siis löytävät sieltä metsästä hengissä ulos.

Ja hyvä johtaja osaa erota oikeaan aikaan ja vielä niin etteivät erikoisrahapalkkiot näy. Tämä toteutuu partiossa biologisesti. Ja niin – kommenteista – ei Herlin ole Koneen johtaja, vaan keskeinen omistaja ja hallituksen pj. Elän siinä uskossa, että Alahuhtaa ei ole leimattu heikoksi johtajaksi, vaan oikeastaan täsmälleen päinvastoin.

27 kommenttia:

  1. Viime vuosisadan paras liikkeenjohtaja oli Dwight Eisenhower. Roosevelt veti hänet pakasta – hänen alaisikseen jäi koko joukko kunnostautuneempia upseereita ja onneksi Douglas ja MacArthur.

    Ei noita pakasta vedetty. Ns. Bonus Army -mielenosoitusten aikana kyseiset upseerit osoittivat lojaaliutensa presidentille hyökkäämällä oman maansa kansalaisia vastaan täysin häikäilemättä. Sellainen ei jää noteraamatta ja palkkioksi voi saada vaikka ylipäällikkyyden. Tiedättehän tuon tyypin ihmiset: tein vain käskyn mukaan. Sotaonni sitten ratkaisee joutuuko sotarikostuomioistuimeen ja hirtettäväksi.

    VastaaPoista
  2. Hitto - [melkein] unohdin. Onneksi olkoon 66-vuotisesta sitkeydestäsi. Perässä tullaan [-53-syntyneenä]. Olet iloni ja [suuri] ärsytykseni.

    Tätä ilon ja ärsyyntymisen yhdistelmää voisi kai vinoutuneesti kutsua [vähintäinkin] outojen 'rakkauden' sekaisten tunteitten ilmentymäksi[?].

    VastaaPoista
  3. Hyvää syntymäpäivää!

    Keskustelu jatkuu moniulotteisena eli suunnattomana edelleen. Kun ei oikein tiedetä, mitä on se johtajuus. Onko se ilmaisun pakkoon liittyvää (kapelli), hierarkkiseen osaamiseen ja sotataidon ihailuun (upseeri), narsistiseen visionäärisyyteen (entrepreneur), käskyttämisen ja alistamisen riemuun (aliupseeri) vai puolivahinkoiseen arkipäivän sankaruuteen (keskijohto)? Lajitelman, vaillinaisen, kussakin osastossa on mausteena enemmän tai vähemmän perfektionismia sairaassa tai terveessä määrässä kuten päsmäryyttäkin.

    Karisma on keskeinen tekijä ja kukaan ei ole vastannut vielä minulle, että kuinka paljon karismaa voi oppia. (Voitte tekin vastata, kysyin jo muutamalta tämän maan kärkikonsultilta.) Yhtäältä karisma eli johtamistaidon yksi merkittävä osa kulkee suvussa eli on siis ympäristöstä opittua, rauhallisuutta ja kohtaavuutta. Toisaalta asiantuntemuksen tuoma ote substanssiin ja usko omaan johtajuuteen... oho kehäpäätelmässäkö ollaan... no siis itsetuntemukseen ja oman heikkouden tunnustamiseen eli vuorovaikutuksen peruskiveen, rehellisyyteen, tuo karismaa, kasvattaa sitä. Eli johtamisen käytännön opit kasvattavat sitä. Mutta kasvatettu karisma ja synnynnäinen karisma ovat hieman eri lajia karismaa... äh, liian vaikeaa. Siksi tämä ulottuvuus puuttuukin powerpointeista, ketään ei saa liike-elämässä kutsua vajavaiseksi, kaikkia kannustetaan, vaikka puuttuisi se synnynnäinen karisma, mikä saattaa olla kaikin puolin hyvän johtajan erityinen tuntomerkki... Ja vastuiden kasvaessa yli kykyjen eilen ihan ookoo johtaja alkaakin olla se kaikkien tuntema huono johtaja.

    Esimies-alaissuhteen muodostumisessa on merkittävää se, että se, joka ensin omaksuu asenteen "en minäkään tiedä, mutta katsotaanpa vallitsevat faktat, tarkastellaan yhdessä realistisesti käytössä olevat resurssit ja jos sinulla ei ole erityisesti aivan varmaa sanottavaa, niin anna minä valitsen vähiten huonon vaihtoehdon päältä, niin tehdään sitten niin" on johtaja, eikä sillä ole väliä mitä käyntikorteissa silloin lukee. Vuorovaikutuskyky on siksi tärkeää henkilölle, joka aikoo olla efektiivinen johtaja vs. käyntikorttijohtaja.

    No joo, edellisen kappaleen jaarittelu kertoo jotain asiantuntijaorganisaation johtamisesta. Ja samalla hieman rintamatilanteen. Sulkeiset ovat erikseen, liike-elämässäkin.

    Mainittu Storan johtaja ja karisman puute... Näin saman haastattelun ja arvostin henkilöä nopeasti erittäin ammattitaitoisena liike-elämän johtajana. Vaikutelma säilyi läpi koko
    haastattelun. Päämäärä on ulkoa annettu, henkilö on vain sen rauhallinen toteuttaja. Jokaista tointaan henkilö oli valmis tarkastelemaan kriittisesti ja näki omien päätöstensä vääjäämättömyyden ja samalla inhimilliset seuraukset. Haastattelutilanteessa hän toimi ja vastasi avoimesti niin kuin vähemmistö televisiossa tekee, samalla hän piti ammattijohtajan etäisyyden jokaiseen asiaan. Kyllä, haastatteluvaikutelman perusteella antaisin mielelläni hänelle työpanokseni.

    Joku toinen voisi toimia monilla tavoin toisin ja päinvastaisesti kuin ko. Storan johtaja. Silti hänen johtajuutensa olisi saman tasoista, yhtä laadukasta. Tai yhtä huonoa, mutta näytä minulle parempi johtaja. Tuulinen paikka; kuin iltapäivälehti, johtaja myy itsensä joka päivä uudelleen. Tai laitetaan tarpeettomana roskiin.

    Haastan aloittamaan johtajana. Näyttää olevan vaikea pala. Eli nöyrälle ja taitavalle ihmiselle erittäin miellyttävä ulottuvuus, jossa lähtökohtaisesti ympäristö on aina yksilöä vastaan ja jossa niin muodoin kiitos tuntuu taivaan lahjalle ja tuskin koskaan on sarkastisesti saatu.

    Vahvan ihmisen laji. Johtajuudessa parasta on se, että kaikki työntekijän (ent. alainen) ongelmat, vaikeudet ja vit ikävät asenteet ovat vikoja omassa suorituksessa. Vain vahva lähtee parantamaan johtajuuttaan, useimmat aloittavat parjaamaan. Parjaamisen ja laadukkaan johtamisen yhteydestä olikin muutama rintamaesimerkki.

    Hyvää aatonaattoa ja hyvää tulevaa vuotta. Johda itseäsi hyvin. Sillä saatat saada seuraajia.

    VastaaPoista
  4. Martola toimiessaan suojeluskuntien esikuntapäällikkönä sai tietoonsa natsiyhteistyön tunnustelun, joka tapahtui paljon aiemmin kuin niissä virallisissa lötinöissä.

    Ei pitänyt tietonaan (tabu vieläkin).
    Ja hän hän ehti joskus v. 1944 loppukesästä jättää eron vakinaisesta palveluksesta - mutta Marski määräsi M:n pysymään vakinaisen väen upseeriluettelossa. Hän oli nimetty Mannerheim-ristin ritariksi kesäkuussa 1944.
    Myös myöhemmät Yk-pestit antoivat kuvan, että A-E oli rauhanmies - ihan oikeasti.

    VastaaPoista
  5. Onnittelut! Uusimmassa Urheilulehdessä oli erinomainen kirjoitus Jose Mourinhosta, jossa yhdistyvät tekstissä ja kommenteissa mainitut hyvän johtajan ominaisuudet: kyky valita oikeat alijohtajat, kyky voittaa alaisten kunnioitus, huolellinen paneutuminen oleellisuuksiin ja järjestelmällinen eteneminen lillukanvarsiin kompastelematta. Suositeltavaa luettavaa jokaiselle wannabe-johtajalle ja selittää sen, miksi Mourinhon joukkueet ovat marssineet voitosta voittoon.

    VastaaPoista
  6. Syntymäpäivää.

    Ehkä on erotettava toisistaan johtajakoulutus ja johtamiskoulutus.
    Toisen maineen Suomessa on pilannut rahastuksellaan ja humpuukillaan mm. Jari Sarasvuo.

    Ei se niin vaikeaa ole tuo karisman havaitseminen. Otetaan esimerkkinä Hjallis Harkimo. Kaverilla ei ole karismaa lainkaan. Satuin katsomaan Diiliä. Harkimo näytti aivan pikkupojalta, joka pöydän alla näpräilee omaa olematonta kikkeliään, suuttuessaan ehdokkaille kokouksissaan. Lähinnä nauratti koko tyyppi. Karisma ei puhutellut, vaan suvun rahat.

    Merkillisiä nämä merkkipäivät. Joulu saisi olla joka päivä, syntymäpäivä joka toinen vuosi.
    Eräs kysyi minulta milloin äitini kuoli. Vastasi, että joka päivä. Ei ymmärtänyt.

    VastaaPoista
  7. "Muistan koulusta joukon jästipäitä, joista tuli mahtavia miehiä ja naisia, kun joku opettaja oli osoittanut, vaikka vain katseilla ja eleillä, että asianomaista kuunneltiin ja hänen puheitaan mietittiin."

    Juuri näin. "Nähdä" oppilas. Jos opettaja siihen kykenee, pystyy hän myöskin luomaan edellytykset oppimiselle. Antamaan eväitä omien vahvuuksien löytymiseen.

    Siinä tehtävää myöskin meille kaikille toinen toistemme rinnallakulkijoina.

    Hyvää syntymäpäivää, Jukka Kemppinen.

    VastaaPoista
  8. Mahtoiko se Martola johtaa? Mitäpä sanoisitte, jos olisin sitä mieltä, että Martola antoi alaistensa johtaa. -- Ei esim. Äyräpäässä 1944 taideta tuntea yhtään Martolan johtamistoimenpidettä, hän pomppoili vaan kahjojen Siilasvuo ja Ehrnroth välissä.

    Heinrichs taisi olla pakosta toista maata korkeassa asemassaan. Koko 1941 vuoden hyökkäys oli niin uskomaton ja monipuolinen operaatio,
    että sitä on ollut pakko jonkun johtaa.

    Rohkenisin väittää, että U-asemassakin ne alemmat nilkit johti; ei Martola.

    VastaaPoista
  9. Kyl kai liikkeenjoihdon puolen paras esimerkki kunnon johtamisesta on Jorma Ollila!? Han
    todella johti Nokia nimista putiikkia ja sen nousun.

    VastaaPoista
  10. Grattis på den sexiga födisen och Gott Nytt År samt tack för du finns för os andra - pussokramosåntosåntochsånt ....(tuo oli vain ylimääräisenä lahjana)
    koska minähän olen huonostikäyttäytyvä ja se imago on ylläpidettävä nääs
    :)

    VastaaPoista
  11. Älkää nyt, ainakaan partasuut äijät, tunnustako minkään sortin "rakkautta" päivänsankariin, sillä luen juuri Stalin elämäkertaa ja jos jollekin johtajalle rakkaudentunnustuksia sateli, niin tälle jämerälle pappisseminaarilaiselle.

    Kukaan (?) ei ole vielä maininnut johtajista puhuttaessa Tuntematonta. Minua siinä ihmetyttää se, ettei juuri kukaan kyseenalaista tamperelaisen tehtaantyömiehen näkemyksiä johtajuudesta. Linnahan kertoo avoimesti kirjassaan, että Koskela oli hyvä johtaja, koska jne, ja Lammio oli huono johtaja, koska jne pälä pälä.

    Suuret gurut sitten toistelevat näitä perusteluja vuodesta toiseen. No, ehkä joku on joskus rohjennut epäilläkin, mutta hänet on vaiettu unholaan.

    Stalin ja Hitler olivat hyviä johtajia, vai mitä pojat?

    VastaaPoista
  12. Jos ihan välttämättä pitäisi viitata sotatieteeseen, päämäärien asettaminen ja resurssien eli joukkojen ja huollon suuret linjat määrä kenraali.

    Sitra leikkii tämän päivän kenraalia. Puhelinluettelosta näkee, että Sitrassa kaikki on strategista: suunnittelu on strategista, samoin ennakointi, tilaisuuksien järjestäminen, sijoitusten teko, uusiutuminen, prosessit sekä tiedustelu on strategista, totta kai.

    Keskustelunavauksena tulevia hallitusneuvotteluja varten Sitra onkin julkaissut aloitteen Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta valtion konsernihallinnon luomiseksi.

    Lienee pelkkä sattuma että Mussolinin Italiaa on kuvattu samoilla sanoilla: kaikki valtion puolesta, eikä mitään ilman valtiota.

    VastaaPoista
  13. Kone Oyj

    Olenko hirviästi väärässä, jos sanon, että KONE OYJ:tä johtaa sen hallitus, samoin stora-Ensoa jne. Mutta Pekka Herlinin aikaan Koneella oli hallitus, mutta putiikkia johti Herlin.

    VastaaPoista
  14. Keskustelusta ehkä sivuun mutta alkuperäiseen viestiin viitaten - kerroppa onko tuo Morrisin kirja hyvä (kunhan olet ehtinyt lukaista). Olen itse kanssa katsellut samaa kirjakaupassa... Bloodlands on jo lukulistalla.

    VastaaPoista
  15. Johtajan työskentelytapoja käsitellään Hella Wuolijoen mainiossa kirjassa Miten minusta tuli liikenainen. HW oli kuullut valtioneuvos Ramsaylta näkemyksen, miten johtajan on toimittava: "Johtajan tärkein tehtävä on istua mukavassa nojatuolissa ja polttaa sikaria ja valita sopivat ihmiset täyttämään suunnitelmia ja määräyksiä. Pääasia on olla rasittamatta itseään."

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  16. Joulu jakaa: juuri ennen ja juuri jälkeen syntyneet. Siinä on huima ero.
    Onnea ennen syntyneelle: toiveita (positiivisia)ja odotuksia (positiivisia) ja innostusta (positiivista) symboloivalle!
    Just Joulun jälkeen syntyneelle: se meni jo, lahjatkin sait, mene siitä jo leikkimään leikkejäsi. Mennään, mennään...

    VastaaPoista
  17. Hyvää syntymäpäivää taholtani myös arvon prof. Jukka Kemppinen!

    On ollut usein nautinnollista lukea tekstejäsi ja toivon, että jaksat vielä vuosia eteenpäin..

    Sen sanon ja vilpittömästi totean, että olet kirjoituksillasi innoittanut ja ehkäpä jopa "yllyttänyt" monia yhteiskuntamme heikkoja ja ns. "maan hiljaisia" - rohkaistumaan ja jaksamaan eteenpäin "sanoi Mannerheim"! Itse olen saanut melko heikkoon tietämykseeni useita oivalluksen tasoja ja tämä on aina miellyttänyt. Se, että joskus joudun jopa 2-3 kertaan lukemaan blogiavauksesi, niin se vain on nautinnollista, et snaijaa vähän hitaasti - mitä filosofijuristi tarkoittaa ja jospa vielä löytää sen kirjoituksen *ytimen*, niin se on siinä..

    Hyvää vuosipäivää ja 66 on hyvä luku!

    VastaaPoista
  18. Ad Anonyymi: tottakai. Hallitu huolehtii yhtiön hallinnost ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä.Hallitus voi yksittäistapauksessa tehdä päätöksen silloinkin kun yhtiöllä on toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Yhtiökokous päättää sille tämän osakeyhtiölain nojalla kuuluvista asioista. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että yhtiökokous päättää toimitusjohtajan ja hallituksen yleistoimivaltaan kuuluvasta asiasta.

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: rykmentillä ja divisioonilla oli kummallaki taistelutehtävänsä. Suurin ero jatkosodan aikana oli aselajit. Rykmentissä oli 3 pataljoonaa. Tykistö oli eri rykmenttinä divisioonan komennossa, samoin pioneeri- ja viesitpataljoonat sekä IT.

    Tämä oli kaava. KRH toimi rykmentin yhteydessä. Saattoi olla myös orgaanista tykistöä. Panssarintorjunta toimi rykmentin sisällä.

    Divisioona hallitsi mahdollista reserviä ja sen lupa tarvittiin etenkin vetäytymiseen.

    Siten kysymys "kuka määräsi" ei oikein johda mihinkään, ei ainakaan vastaukseen.

    VastaaPoista
  20. Onneksi olkoon ja hyvää joulua! :)

    Minullahan ei mitään järkevää sanottavaa ole, joten antaa älyköiden hoitaa loput.

    VastaaPoista
  21. OTE RATKAISEE!

    Kiitos! Olen samaa mieltä, että tämä muotopuoli on ollut pitkään nain, että siis hallitus vastaa siita ja tasta. MUTTA Pekka Herlinin aikaan, vaikka Koneella oli hallitus, niin kyllä Pekka johti putiikkia. Nyt tuntuu olevan enemmän niin, että hallitus johtaa-- hyvä niin!

    VastaaPoista
  22. MARTOLAN RAKO ESIM. ÄYRÄPÄÄSSÄ 1944

    Martola vaikuttaa olleen mittava ja fiksu sotilas. Tottakai hänellä oli divisioonan komentaja velvollisuuksia, määräysvaltaa ja valtuuksia. Mutta minkäs teet kun armeijakunnankomentaja (Siilasvuo--Jalmari verinen) määräs jopa joukkueen tarkkuudella taistelutoimenpiteet ja divisioonankomentaja päätösten perumiset. -Tämä lienee jonkinlainen huippu virallisen organisaation ja pystyvien miehien sivuuttamisessa.

    Olihan tämä Jalmari jo johtanut Kuhmon taisteluita 1940 määräten siellä pataljoonia, jolloin rykmentinkomentaja jäi työttömäksi.
    --Se näyttää johtavan, joka pystyy ja haluaa ottaa johtamistyökalut haltuunsa-- sanoi sitten muotopuoli sitä tai tätä.

    Kiva nähdä se bloginpitajan lupaana Siilasvuon höyhennyskirjoitus!! Kiitos jo etukäteen.

    Valtaosa naista ylemmista komentajista oli jonkun luokan pässinpäitä. Mitenkähän meidän olis käynyt, jos ei naita kovanaamoja olisi ollut
    Marskin käytössä?

    VastaaPoista
  23. Ad Jukka,

    äskeistä voisi täydentää vertaamalla nykyiseen tilanteeseen: perusyhtymänä on prikaati, jolla on kolme tai neljä pataljoonaa, orgaaninen tykistö, ilmatorjunta, viestikomppania ja huolto. Kaikkea löytyy, paitsi alueilmatorjuntaohjuksia, jotka ylemmän johtoportaan pitää alistaa.

    Vastaavasti pataljoonassa on panssarintorjuntaa, krh sekä omasta takaa tykistön tulenjohto, viesti ja jopa ikioma pioneerijoukkue. Tykistö ja it tarvitaan ylemmältä johtoportaalta. Mekanisoitu taisteluosasto, tämä panssariprikaatin seuraaja, on jostain välimaastosta: orgaaninen tykistö ja pioneeritoiminta, muttei orgaanista ilmatorjuntaa.

    Käytännössä on siis tultu sota-ajan kokoonpanoista rakenteisiin, joissa vanha aselajiajatus menettää pitkälti merkityksensä. Jalkaväki määrää. Ja jos kysytään, kuka nimenomainen henkilö määrää, niin se on luonnollisesti komentaja. Prikaati muistuttaa siis monialayritystä siinä, missä rykmentti lähinnä isoa sahaa.

    VastaaPoista
  24. AD Omnia: - kattos pirua. Kaiken te tiedätte. Minunkin käsitykseni mukaan Hj. Siilasvuo on paraatiesimerkki siitä, miten ei saa johtaa, ja minunkin mieliesimerkkinä on Kuhmo 1940. Erään arvion mukaan Siilasvuon johtamistapa ja outo päähänpisto yrittää murta kenttälinnoitettuja motteja maksoi ainakin tuhat "ylimääräistä" ihmishenkeä. Anteeksi. Tarkoitan suomalaisia taistelijoita. Neuvostoliiton todellisia menetyksiä mm. Kuhmossa emme tiedä. Eivät he itsekään tiennyt. Ei tarvinnut.

    VastaaPoista
  25. "Kiva nähdä se bloginpitajan lupaana Siilasvuon höyhennyskirjoitus!! Kiitos jo etukäteen."

    Se oli natsi, lyhyesti.

    "Mitenkähän meidän olis käynyt, jos ei naita kovanaamoja olisi ollut
    Marskin käytössä?"

    Tai ite Marskia - nuo sotahullut taas olisivat, jos siivet vain olisivat kantaneet, vieneet johonkin kylmäämään Eurooppaan, jossa suur-Suomi, natsi-Saksa ja ehkä fasistinen italia rulettaa, ja rotu eikun jalostuu.

    VastaaPoista
  26. Myöhästyneet onnittelut!

    Tekstissä mainittu "placebo"-vaikutus on todellinen ja voimakas. Kun pidetään fiksuna, ihmisen ajattelu rohkaistuu; jos arvostetaan, uskaltautuu hakemaan sille lunastusta. Olen huomanunut, että kauniiksi kehuminenkin voi saada naisen vapautumaan ja näkemään itsensä positiivisesti, mikä on edellytys sisäisen hehkun syttymiseen. Ihminen ei ole EU:n hylkimä hehkulamppu, joka heti syttyy, mutta hukkaa energian lämmitykseen, vaan miniloisteputkia, jotka välkkyvät ensin epävarmasti ja vasta siitä ylipäästyään näyttävät todelliset tehonsa.

    VastaaPoista
  27. Myöhästyneet onnittelut minultakin. Tämä blogi sivistää monella tavalla, kiitos.

    Johtamisesta sen verran, että yhtiökokous valitsee hallituksen, joka palkkaa ja erottaa toimitusjohtajan. Voihan se hallitus antaa vähän suuntaviivojakin tj:lle, mutta käytännössä hänen vastuullaan on johtaa ja toteuttaa (execute, CEO) yhtiön tavoitteiden mukaista toimintaa.

    Aiheesta suosittelisin vielä Bob Suttonin blogia Work Matters (http://bobsutton.typepad.com/my_weblog/) ja vaikkapa hänen uutta kirjaansa "Good Boss, Bad Boss".
    Samalla (johtaja) voi tehdä testin "Are You A Certified Asshole?" (Asshole Rating Self-Exam, ARSE: http://electricpulp.com/guykawasaki/arse/)
    Jouluterveisin

    Tapani S.

    VastaaPoista