Sivun näyttöjä yhteensä

6. joulukuuta 2010

Pahuudesta parturissa II



Pahuudesta parturissa II


Maailmanuskonnot, osa psykologiaa ja arkijärki ovat yhtä mieltä ihmisestä. Meidät erottaa mm. petoeläimistä suuri taipumuksemme pahuuteen. Sellainen psykologia, joka pitää pahuutta poikkeavuutena, joutuu olettamaan, että ihminen syntyy hyvänä ja säilyy sellaisena, kunnes joku tekee hänestä pahan. Ensimmäiseen maailmansotaan asti hyväosaiset, muun muassa lääkärit,  saattoivat saada päähänsä tällaisia hullutuksia.

Lihaa syövillä pedoilla ahman tai minkin tyyppinen käyttäytyminen on aika harvinaista, sellainen että surmaa kaiken kiinni saamansa. Ihmisille se on tyypillistä.

Koska me olemme sekä kädellisiä että kykeneviä viestien välittämiseen luulomme mukaan toisella eli korkeammalla tasolla kuin ”alemmat” eläimet, olemme jättäneet kädellisyyden ja kommunikaation tutkimisen varovaisesti vähälle.

Yhteisöllisyydessä – mikä ihana, suosittu sana - alaston murhanhimo jalostuu rituaalisiksi muodoiksi, joiden tarkoitus on ehkä pitkittää murhaajan nautintoa. Yksi tuollainen rituaali on isänmaallisuus. Toinen vastaava rituaali on koulutus ja kasvatus. Kohteet pakotetaan uskomaan, että he ovat kaikkea arvoa vailla, ja he oppivat uskomaan.

Paremmissa piireissä, joihin luen lukijani ja itseni, saman asian ajaa tolkuton itsetehostus. Se hyväksytään yleisesti. Sanoma on ongelmaton: minä olen näin paljon parempi kuin te ja ellette usko, saatte katua. Jos N.N. onkin parempi potkimaan palloa, kytken itseni häneen julistautumalla hänen kannattajakseen ja riehumalla katsomossa tai kotona jääkaapilla aina kun Hän ennättää tyrkkäämään jalallaan sitä palloa tai läimäyttämään sellaista kiekkoa.

Olen taas lukenut upseereista, jotka taistelivat ”maineesta ja kunniasta” eli panettelivat ja halvensivat toisiaan jokseenkin päättömästi alaistensa hengen kustannuksella 1939 – 1944. Esitän muutamia esimerkkejä, jos uskallan. Sotamyyttimme eivät näytä kestävän lähempää tarkastelua eivätkä vallankaan Occamin partaveistä. Myytin määritelmä on että se uskotaan kyselemättä.

Pohjanmaalla esiintyy salasana ”Kumuri”. Sivulliset luulevat, että se on vain pesäpallotermi. Se on myös vähäpätöinen paikka hyvin lähellä nykyistäkin rajaa entisessä Ruskealan kunnassa.

Elokuun alussa 1941 jääkärikenraalimajuri Hannu Hannukselan komentama 19. Divisioona kärsi raskaammat miehistötappiot kuin mikään muu joukko. Tuon divisioonan jääkärieversti Matti Laurilan komentama jalkaväkirykmentti 16 menetti muutamassa päivässä lähes 200 miestä kaatuneina, heistä melkein puolet lapualaisia. Tappiot olivat myös jatkosodan hyökkäysvaiheen mittapuulla tavattomat. Kun rykmentti koostui poikkeuksellisessa määrin pohjalaisista suojeluskuntalaisista ja kun Matti Laurila oli ollut melkein koko sotienvälisen ajan tuon alueen suojeluskuntien piiripäällikkö, draama oli valmis.

Vesa Määttä on julkaissut kirjan ”Lakeuksien eversti Matti Laurila. Jääkäristä legendaariseksi talonpoikaispäälliköksi” (Ajatus-kirjat, 2010).

Teos on niin heikkotasoinen, ettei siitä oikeastaan pitäisi kirjoittaa. Sama sotaa koskeva aineisto tuli julki jo kauan sitten teoksessa Ahto – Pirilä, Eteläpohjalaiset taistelussa, ja Ilmari Turja kirjoitti siitä artikkeleita, pakinoita ja näytelmiä.

Yksi hyvä puoli Määtän kirjassa on. Alusta alkaen siinä puolustellaan kovasti Laurilaa ja hänen Kansalaissodassa kaatunutta isäänsä ja veljeään. Ainakaan Pohjanmaalla syntynyt ja kasvanut, historiasta väitellyt tohtori (tarkoitan itseäni) ei voi olla kiinnostumatta, mistä tämä asianajo nyt. Miksi puolustetaan kun ei ole syytettykään?

Tekeydyn varmuuden vuoksi tietämättömäksi tässä asiassa. Olen kuullut ja lukenut näistä asioista kaikenlaista, hyvinkin paljon, mutta en ole tutkinut niitä. Mainitsen vain pöllähtäneille lukijoille, että Etelä-Pohjanmaalla ”jokainen” tietää, miten Hannuksela ja hänen apurinsa O. Lilius, joka oli kaiken kukkuraksi vaasalainen hurri, olivat päättäneet viedä Laurilalta ja pohjalaisilta Talvisodan ansaitsemattoman sädekehän.  Tuo sädekehä oli Taipaleenjoen perua – Laurila oli siellä yhtenä komentajana. Antti Tuurin ”Talvisota” –romaanin ansiosta niistä asioista on tullut yleisesti tunnettuja, ja Tuuri on myös vahvistanut legendaa.

Pohjalaiset ovat nimittäin erittäin hyviä markkinoimaan itseään. Vapaussodan (muuta nimitystä ei pidä käyttää) ”Laurilan lumiaura” ja Länkipohjan taistelu ovat legendan aineksia. Tosiasioita tuo legenda ei oikein vastaa, mutta siinäkin oli paha muukalainen, O. Wilkman, joka tapatti jaloja pohjalaisia, muun muassa Laurilat. Sitä mitä lapualaiset muiden mukana tekivät Tampereella viikkoa myöhemmin, ei ole sisällytetty legendaan.

Suuri Taipaleen legendan luoja Yrjö Jylhä kuului naapurirykmenttiin, ei Laurilan joukkoon. Kukaan ei ole tullut väittämään, etteivät nämä vaivoin muistetut köyhien kuntien hiljaiset miehet olisi taistelleet verrattomasti.

Määttä lujittaa kolmattakin legendaa. Laurila pelasti Suomen 1932 jättämällä liittymättä suojeluskuntalaisineen Mäntsälän kapinaan. Tämän väitteen logiikka jää minulta ymmärtämättä. Mistä pitäisi kiittää upseeria, joka tottelee puolustusvoimien ylipäällikön tiukkaa käskyä? Suojeluskuntalaisten oli poistuttava Mäntsälästä.

Pohjanmaalla, varsinkin Lapualla, oli vallalla se oudon tutulta kuulostava ajatus, että ”kansan” (pohjalaisten) oikeudentunto velvoittaa väkevämmin kuin laki, joku presidentti Svinhufvud, eduskunta, hallitus tai armeija.

Määttä tulee kertoneeksi, miten Laurila isällisesti säästi miehiä. Rykmentin komentajana molemmissa sodissa hän totteli mukisematta vain isänmaallisia esimiehiä, kuten Talvelaa, mutta muutoin mietti, toimiako käskyn mukaan vai ei. Sitten Määttä ihmettelee, että Laurilaa pidettiin hankalana alaisena.

Hyvää itsenäisyyspäivää. Kyllä Kumuri on muistettava. Kun johtajat riitelevät aatteesta ja arvovallasta, siinä miestä kylmenee.

20 kommenttia:

  1. Kesällä 1941 suomalaiset joukot etenivät Kuusamon tasalla Kiestingin seudulle, luultavasti idemmäksi kuin mikään muu hyökkäyskärki.
    Kärjessä eteni Ryhmä J, jonka komentajana toimi everstiluutnantti Jussi Turtola.
    Korpisotaan tottumattomien natsijoukkojen samansuuntainen eteneminen hieman pohjoisempana taas ei sujunut laskelmien mukaan - siksi neuvostojoukot pääsivät iskemään pitkälle edenneiden suomalaisten jälkeen jääneiden Hitlerin miesten saumaan.
    Suomalaiset jäivät kuuluisaan nk. Kiestingin mottiin. Paine motissa oli valtava: joukot joutuivat makaamaan kolmatta viikkoa vetisellä suolla jatkuvan tulen alla.
    Ruoka ja ammukset tekivät loppuaan.
    Silloin everstiluutnantti Jussi Turtola vaati armeijakuntaa komentaneelta kenraali Hjalmar Siilasvuolta joko apujoukkoja tai lupaa vetäytyä motista.
    Noh, mitään Lupaa ei tullut, ja viimeisessä kenttäpuhelussa Siilasvuo tiettävästi haukkui Turtolan pelkuriksi.
    Turtola vastasi: "Herra kenraali, kyllä täällä kaatuakin voidaan." Turtola kokosi ryhmän ja lähti henkilökohtaisesti tiedustelemaan etulinjaan. Hän määräsi ryhmänsä järjettömään hyökkäykseen avoimen suon takana olevia venäläisiä vastaan.
    Puolessavälissä suota pikakiväärin suihku lävisti miehet.
    Matti Turtolan kirja Kyllä täällä kaatuakin voidaan alkaa ja päättyy Kiestingin ruskeavetisellä suolla.
    Väliin mahtuvat, koska sivut sentataan, Jussi Turtolan muistot sotilasurasta, joka alkoi yhdessä Aksel Airon kanssa kansallissodassa, ja johti lopulta eräänlaiseen joukkoitsemurhaan "Suur-Suomessa", Kiestingissä.

    VastaaPoista
  2. Aakusti, savolaesuuven iänenkannattajasta 3/10:

    Suurimpia yksittäisiä pitäjiä kohdanneet tappiot tulivat Laatokan Karjalan Pitkärannasta, jossa Kitilän – Koirinojan suurmottitaisteluun liittyvä Petäjäsaaren taistelu satutti kipeästi Rantasalmea, josta kaatui yhtenä päivänä eli 6.3.1940 peräti 46 taistelijaa. He kuuluivat 12. divisioonan JR 35:n kuudenteen komppaniaan lähes yksinomaan. Samassa taistelussa sai surmansa myöskin 23 nilsiäläistä soturia. He kuuluivat Kuopiossa YH:n aikana perustettuun JR 38:n 7. komppaniaan ja 3.
    konekiväärikomppaniaan. Tämä Petäjäsaaren taistelu on jäänyt julkisuudessa vähälle huomiolle.

    Kolmas yhtä paikkakuntaa kohdannut suurtappio on sen sijaan saanut enemmän huomiota.Kyseessä on Äyräpään kirkonmäen taistelu jossa sai surmansa 42 nurmolaista. Taistelusta on kirjoittanut Antti Tuuri Talvisota-romaanissaan, josta valmistunut elokuvaversio, on tehnyt tapahtumat tutuksi suurelle yleisölle.

    VastaaPoista
  3. Hyvää itsenäisyyspäivää blogiherrallekin!

    Molemmat viime sodat nousevat tänään esille ja nyt nuorisodemarien takia myös kansalaissota, jota ei jostain syystä ole kuitenkaan tapana tässä yhteydessä muistella. Mitä nyt kynttilöillä ikkunoissa.

    Mitenkä minusta tuntuu, että jos K.J.Ståhlberg olisi ollut ensimmäinen valtionhoitaja ja sitten periaatteittensa vastaisesti vaikka neljä kautta prsidenttinä, ei meillä olisi niin paljon muisteltavaa tästä aihepiiristä.

    Hänen kerrotaan olleen ujo ja hiljainen mies.

    VastaaPoista
  4. Tämän päivän paraati-isänmaallisuus on raatokuoriaisten ja kärpästen toukkien isänmaallisuutta Suomineidon ruumiissa.
    Vain maata ja kiinteistöjä omistava isänmaallisuus on uskollista, pakosta, koska se on nalkissa täällä.
    Älkää kuulkaa muuta uskotelko lippaan vetäjät.
    Hyvää maattomien päivää.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  5. "Kesällä 1941 suomalaiset joukot etenivät Kuusamon tasalla Kiestingin seudulle, luultavasti idemmäksi kuin mikään muu hyökkäyskärki." TÄMÄ ei tietystikaan pida opaikkaansa. Asian voi todeta k-a-r-t-a-s-t-a!
    Ohtan lohko (Syvarin itäpuolella) ja Poventsa (Karhumäen itäpuolella) ovat satoja kilometreja idempänä.

    VastaaPoista
  6. Kiestingin motista antaa Päätalo silminnäkijän ruohonjuuritason kuvauksen kirjassaan Liekkejä laulumailta. Hänen komppaniansa saapuu paikalle ja Turtola komentaa sen heti hyökkäykseen, joka iikan - Päätalon mukaan kukaan hyökkäykseen osallistuneista ei tiedä tilanteesta mitään, sinne vain sekaan päättömään ryntäykseen painuttiin.

    Turtola lienee jo saanut siinä vaiheessa Siilasvuon haukut, koska Päätalon kertoman mukaan haukkuu alemmat upseerinsa miehistön kuullen ja vaikuttaa erittäin hermostuneelta ja konseptinsa kadottaneelta.

    Hyökkäys epäonnistuu, Päätalo painaa ihan kärjessä, haavoittuu vaikeasti ja pääsee hädin tuskin takaisin.

    Hyvin sekavaa, hyvin murheellista, hyvin julmaa. Luultavasti oikea sota oli juuri tuollaista.

    VastaaPoista
  7. Lienee syyta mainita Tarmo Metsalan teos "Isänmaan Puolesta", jossa eri kuntien tappiot (kaatuneet siis) on pantu % järjestykseen.

    Talvisodassa pahiten kärsi Längelmäki; 90 henkeä ja 4,68% kunnan miespuolisista asukkaista. Seuraavat ovat: Pihlajavesi, Kuhmalahti, Pälkjärvi, Sumiainen, Soini, Taipalsaari, Soanlahti ja Simo. Rantasalmi on sijalla 53. , Nurmo 55. ja Lapua on sijalla 256.

    Talvi- ja jatkosodan yhteistappiot ovat vastaavasti:
    Pahiten kärsinyt on Längelmäki 199/189 henkilöä ja 9,8%. Kymmenen eniten kärsinytta ovat Längelmäen lisaksi: Taipalsaari, Kylmäkoski, Somerniemi, Kesälahti, Virtasalmi, Humppila, Pyhäntä, Ristiina ja Pihlajavesi.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - olin hyvin hämmästynyt Ahtisaaren väistelystä eilen A. Nybetrgin ohjelmassa, kun oli puhe vallankumouksesta sosialistien suurena virheenä 1918.

    Tietääkseni jokseenkin kaikki ovat olleet tuota mieltä ainakin 50 vuotta, niin että mikä on uutinen ja mitä selvitystä Ahtisaari mahtaa vielä odotttaa?

    Punaisten ensimmäinen virhe muuten oli senaatin jäsenten (eräiden) päästäminen Tampereen läpi pakoon ja vielä suurempi virhe Suomen Pankin jättäminen ryöstämättä.

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - tapauksesta Petäjäsaari on oltu vaisuja. Rantsalamelaiset ja muut määrättiin jäämään Laatokan saareen, mutta irtautumiskäsky unohdettiin sitten antaa. Ei sieltä olisi silloin enää pois päässytkään.

    Talvisodan epäonnistumisista puhutaan muutenkin vähän: hyökkäysyritys jouluna Keski-Kannaksella eli "hölmön tölmäys", samoin Suvilahden polttaminen ja kiireinen pako Loimolan suuntaan, jossa sitten kaikki muuttui kuin taikaiskusta vastarinnaksella vähäisellä purolla, jonka nimi oli Kollaanjoki.

    VastaaPoista
  10. TALVISOTA SÄÄSTI POHJALAISIA:

    Talvisodan uhrien tilastoissa erottuu kaksi aluetta, joiden menetykset kaatuneina olivat
    selvasti "lievemmat". Nämä alueet ovat ruotsinkieliset saaristokunnat ja Pohjanmaa.
    Vähimmalla päässeita ovat:
    Jomala 0,06%, Maarianhamina 0,08%, Hammarland 0,09%, Houtskari 0,11%.
    Pohjalaisia "vähemmällä päässeita" kuntia ovat:
    Teerijärvi 0,11%, Alaveteli 0,17%, Oulunsalo 0,19%, Ullava 0,22%, Lestijärvi 0,26%, Pietarsaari 0,28%, Alajärvi 0,28%, Kaskinen 0,31%, Vimpeli 0,31%, Kruunupyy 0,33%.

    VastaaPoista
  11. Kiestinki;

    Tassa yhteydessaa on syyta muistaa Holstin nakemys naista kaikista saksalaisten (ja Siilasvuon) operaatioista. Touhuttiin sita ja tata, kun edellinen "strategia" ei vetanyt.
    Eivat osanneet rakentaa hyokkaysta; ei ollut painopistetta eika syötetty joukkoja eteenpain
    murron aikaansaamiseksi. Tama siis koskee kaikkia saksalaisten operaatioita; mm. Petsamossa ja Sallassa (ml. Kiestinki). Niinpa siis Kalle ja Turtola olivat ylemman kykenemattomyyden uhreja, ehkä?

    VastaaPoista
  12. Miesten säästämisestä:
    Kylmäkalle (Heiskanen) mainitaan kyvykkaana sotapaallikkona, joka osasi saastaa miehiaan
    (Heiskasen Mennerheimristin perusteluissa).
    Olihan niita koukkauksia matkalla rajalta Äänislinnaan. -- Siilasvuohon tai A.Ehrnrothiin eivat nama perustelut taitaisi istua; päinvastoin!

    VastaaPoista
  13. "tapauksesta Petäjäsaari on oltu vaisuja. "

    Höpö höpö. Savossa paikalliset lehdet ja maakunnan ykköslehti on muistanut kertoa tapauksesta lähes joka vuosi kun talvisotaa muistellaan.

    Se mistä Helsinki ei puhu ei tarkoita sitä, etteikö muu Suomi asiasta puhuisi.

    VastaaPoista
  14. "Tietääkseni jokseenkin kaikki ovat olleet tuota mieltä ainakin 50 vuotta"

    Ja muistutettakoot, että Väinö Tanner totesi asian tuoreeltaan jo siinä vaiheessa kun punakapina oli vasta alkanut.

    "Tulette taittamaan vielä niskanne ja saattamaan työväenliikkeen häpeään."

    Onnettominta asiassa on se, että kuvitellaan ruumiskasoja penkomalla löydettävän totuus vuodesta 1918. Aina on muistettava se ettei mitään teurastusta olisi tullut ellei
    SDP lähtenyt typerään kapinaan.

    Kiinnostavaa olisikin nyt pohtia sitä että oliko vuosien 1905-1918 sittenkin enemmän SKP kuin SDP. Ts. tekikö vasta Tannerin tapaiset vähemmistöön kuuluneet miehet puolueesta oikean sosialidemokraattisen puolueen?

    VastaaPoista
  15. Vapaussodan luoman perinteen mukaan, itsenäisyyden kunniaksi, sytytän kohta 2 kynttilää kullekin ikkunalaudalle.

    VastaaPoista
  16. Ad JarMom;
    Eikos se kahden kynttilän perinne ole tarkastiottaen hieman aikaisemmalta ajalta?
    Olen ymmartanyt, etta kaksi kynttilaa symboloi luotettavaa taloa etappireiteilla. Siis perinteen
    loi jääkärien värväys.

    VastaaPoista
  17. Nyymiölle:

    Kyllä, näin se oli, mutta mielestäni Vapaussodan alkumarssi alkoi jo etappiteiden aikaan.

    VastaaPoista
  18. Ajattele puhtaasti matemaattisesti:

    Mikäli Suomi ennen oli ihmisten maa niin kansaa riitti työntekoon. Kun kansa halkaistiin molekyyllitasoon (ryhmä-identiteetit hajoitettiin molekyleeksi eli toiminnallisesti pienempiin osiin) kompetenssi devalvoitiin. Ei haluttu enää johtajuutta; ne kaksi tai kolme, jotka kuvittelivat omistavansa Suomen - he olivat jo olemassa!! Muita piti saada kyykylle ja suomalainen ei helposti kyyki jos tajuaa miksi ei pidä.

    Nyt saat tehdä tuplatyöt
    www.taloussanomat.fi
    "Edessä on rankka talvi. Moni joutuu nyt paiskomaan töitä kahden tai kolmenkin ihmisen edestä. Miehitys on monella työpaikalla yhä laman leikkaamissa lukemissa, vaikka uusi nousu on joillain aloilla jo alkanut, bisnes pyörii ja tilauksia virtaa taas sisään. Uutta väkeä ei kuitenkaan saada hetkessä, e..."

    Ennen myynti kohdistui tuotteisiin, joissa kate tuli energianhinnasta. Tämä positio oli varattu niin keksittiin lisenssimyynti eli pyramidiajattelu, jossa rahasta tuli tuote
    ja energian sijasta tekninen kompetenssi määräsi tiedon ketteryyden merkityksessä voiton katteen.

    Business-as-usual rakentuu tänä päivänä kahden kerroksen myynnistä: tuotemyynti (elämän kannalta tarve) ja tietomyynti (kuoleman kannalta tarve). Energia myy elämää ja sota myy kuolemaa. Kuten Freud sen sanoi, nämä vietit ovat aina yhdessä tekemässä realismista hankalan. Ihminen vaan ei sitä halunnut ymmärtää vaan rakensi Babelin tornin ja suurensi samat ongelmat potenssiin tuhat.

    Todellinen ongelma ei ole varsinaisessa tekemisen alueella mutta tietoisuuden kylläkin. Ellei itse tiedosta elämää ja miten se toimii alkaa nuppi sairastumaan. Tästä on mielenterveys kiinni eikä psykoanalyysin keinotekoisesta pyrkimyksestä pohtia ihmispolon seksuaalisuutta kun kyseessä on aivojen halventaminen. Sitä kun ei heti huomaa tule kafkamainen olo.

    VastaaPoista
  19. Lisää tietoa Kumurin tapahtumista löytyy Ilmari Turjan kirjasta KUMURI ja Veikko Juraman kirjasta Hannuksela vastaan Laurila.

    Laurila, Lilius, Hannuksela, Bäckman: mitä yhteistä noilla voisi olla? Ilmari Turja kirjoitti heistä Kumuri -kirjassaan. Toki muitakin upseereita mainitaan kuten eversti Juva.

    Ilmari Turjan Kumuri, kahden everstin taistelu (1989), kertoo mm. Kumurin tapahtumat 27.7.1941 ja valottaa muutamien niihin tapahtumiin vaikuttaneiden henkilöiden taustoja. Herrat Lilius ja Bäckman eivät tykänneet Laurilasta ja ehkä ei Hannukselakaan. Kunniastaan tarkka Lilius oli saanut Talvisodan Taipaleesta lähtöpassit juuri Laurilan toimesta: "Kyllä täällä ryssän kanssa pärjätään, mutta ei tuon pistoolihullun Liliuksen..." kuulemma sanottiin.

    Lilius olikin sitten esikuntapäällikkönä Hannukselan 19. divisioonassa ja Laurila rykmentinkomentajana samassa divisioonassa... lopun voi jo arvatakin.

    Juraman kirjan mielenkiintoisinta antia on eri henkilöiden kirjoittamat arviot ja arvostelut toisistaan. Niitä onkin useita Tavi- ja Jatkosodan ajalta ja jopa ennen niitäkin. Laurila siirretiin Talvelan joukkoihin ja Talvelakin antaa Laurilalle hyvät arviot.

    Jurama Veikko: Hannuksela vastaan Laurila - eräiden 19. Divisioonan komentajien henkilösuhteista v.1941 sekä näiden suhteiden taustaa ja seurauksia
    Marktar Oy, 2002, 141 s.

    Turja Ilmari: Kahden everstin taistelu
    WSOY, 1989, 169 s.

    Mikähän oli alkoholin vaikutus tapahtumien kulkuun tai tappioihin hyökkäysvaiheen aikana?
    Turjan Kumuri -kirjassa on sivulla 85-86 Mika Raikamon kertomana Bäckmanin osalta hurjalta kuulostava 3 viinapullon päiväkulutus; 1 pullo päivällä ja 2 pulloa yöllä. Tämä siis 1941 hyökkäysvaiheessa.

    Bäckman oli Kev. Os 18:n komentajana samalla suunnalla Hannukselan 19.D:n kanssa. Samassa yhteydessä kerrotaan s. 86 kuinka Juva Bäckmanin kanssa ryyppätessään kertoi juttua "lakeuden hengestä", joka Juvan kertomana ilmeni siinä, kun Laurila ja ( hirmuinen Lapuan lotta) Hilja Riipinen istuivat vastapäätä. Juvan esitys kuulemma päättyi kerta toisensa jälkeen aina lopuksi sanontaan "Kaamottavaa, höpsis".

    Samaisen kertomuksen mukaan Bäckmanin oli "samassa humalassa" Raikamon jättäessä kahden ja puolen kuukauden jälkeen Kev.Os 18:n.

    Laurilain työt (5.9.2008)

    http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/laurilain-tyt.html

    Bäckmanista löytyy oma nettisivukin:

    http://www.jrkakkonen.net/KurtB.htm
    Sankarina sotaoikeuteen

    http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/sankarina-sotaoikeuteen.html

    VastaaPoista
  20. Eikö luutnantti Hietala tapattanut itsensä ja komppaniansa jotta muut pääsevat ulos motista? Historiaahan on helppo sekoilla vuosikymmenten jälkeen. Kuka koviten väittää on oikeassa. Lauri purki motin.

    VastaaPoista