Sivun näyttöjä yhteensä

13. lokakuuta 2009

Opetus ja oivallus



Ehkä rupean sittenkin kirjoittamaan, esimerkiksi blogia. Käsitin itse suunnilleen samalla hetkellä kun postasin eilisen, että tämä oli nyt yhteenveto ainakin kolmesta aiheesta, vaikka en ollut ajatellut sitä ajattelemalla.

On ollut puhe satiirista montakin kertaa.

”Disko ja ydinsota” oli satiiri ja sen alla dokumentti. Eläkerran tyyppinen teos, , jossa tapahtunut ja kuviteltu on liitetty Norman Mailerin tapaan yhteen, ”faction” eli fakta-fiktio, on sinänsä sallittua. Tervon uusi kirja on sallittu satiiri.

Olen yrittänyt selvittää itselleni ja muille tekijänoikeuslain teoksen julkistamisen ja julkaisemisen eroa. Otetaan tuo viimeinen kertauksena uudestaan.

Teos on julkistettu, kun se on saatettu luvallisesti yleisön saataviin. Teos on julkaistu, kun sen kappaleita on tekijän suostumuksella saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen.

Julkistetusta teoksesta saa valmistaa muutamia kappaleita yksityiseen käyttöönsä ja sitä saa siteerata.

Julkistamatonta teosta ei yleensä saa käyttää. Kuitenkin tietty arkistokäyttö ja uutiskäyttö (Tekijänoikeuslaki 26 §) ovat poikkeuksia. Kaikkien muiden tekijänoikeuden rajoitusten kohdalla mainitaan ”julkistettu teos”, mutta ei näiden. Arkistokäytössä asia on hyvin selvä. Melkoinen osa arkistojensisällöstä on kirjeitä, päiväkirjoja tai vastaavia, joita ei ole koskaan julkistettu. Silti niiden kopioiminenkin niiden tuhoutumisen estämiseksi (hajoava paperi) voi olla välttämätöntä.

Julkistaminen on kappaleen valmistamista, esittämistä, näyttämistä tai välittämistä. Siis julkaiseminen eli kappaleen valmistaminen (useissa tapauksissa) on julkistamisen alakategoria.

Kun teoksen kappale on ensimmäisen kerran tekijän suostumuksella myyty, kappaleen saa levittää edelleen. Siis piraattiversion julkaiseminen ei anna oikeutta levittää sitä edelleen, koska tekijän suostumusta ei ole. Siis yksityiseen käyttöön tehtyä luvallista kappaletta julkistetusta teoksesta ei saa levittää, koska sitä ei ole myyty.

Miksi taas kerran tämä sama? Korostan korostamasta päästyäni, että digitaaliset teoskappaleet eivät istu tähän lainsäädäntöön. Teos, teoskappale, julkistaminen ja julkaiseminen (ja välittäminen) eivät sovi maailmaan, jossa ei ole olemassa ensimmäistä kappaletta eikä kopiota eikä myöskään yleisöä samassa mielessä kuin fyysisillä teoksilla (A lähettää B:lle ja C:lle valokuvan kopion sähköpostin liitteenä).

Helpompi asia: suostumus voi olla myös oletettu. Ennen mainittiin usein ”hiljainen suostumus”. Kun henkilöltä kysytään jotain, sitä tai tätä, televisiouutisiin tai sanomalehteen, häneltä ei kysytä, saako tämän julkistaa. Se on itsestään selvä ajatus, jonka oikeuskäytäntö tietenkin hyväksyy. Kun ihminen näkee mikrofonin, kameran tai hänelle sanotaan, että X-lehdestä päivää, hänellä on mahdollisuus kieltäytyä, ja moni kieltäytyy. Ellei hän kieltäydy, hän on suostunut.

Televisio ja lehdistö luultavasti luulevat, ettei suostumusta voi peruuttaa. Minusta suostumus on sekä tekijänoikeudellisesti (julkistaminen) että sopimusoikeudellisesti peruutettavissa. Ellei järkeen käyvää syytä esitetä, peruuttaja voi olla velvollinen suorittamaan vahingonkorvausta.

En ole aivan varma, onko Julkisen sanan neuvosto samaa mieltä. Olisi syytä olla. Haastatellulla ei ole oikeutta muuttaa lausumaansa, mutta hän voi tietysti uhata kiellolla.

Kun haastateltu on kuollut, hänen päätösvaltaansa käyttävät oikeudenomistajat eli perilliset, tyypillisesti lapset. He voivat tehdä sitovia päätöksiä vain yksimielisinä.

Tilanne muuttuu julkistamisen tai julkaisemisen jälkeen. Jos joku muu lehti tai kirjan julkaisija haluaa käyttää haastattelusta ilmenevää, noudatetaan sitaattia koskevia sääntöjä.

Julkistamatonta haastattelua ei saa julkistaa vastoin oikeudenomistajien kieltoa. Jos lausuma halutaan julkaista, tämä viittaa siihen, että lausuma ylittää teoskynnyksen.

Kuolleen haastatellun (tai kirjeen kirjoittajan) tahdolla ei ole merkitystä. Ihminen voi määrätä sitovasti oikeuksistaan kuoleman varalta vain testamentin muodossa. Jos kirjailija – Joel Lehtonen – määrää kirjeensä hävitettäviksi ja kieltää niiden julkaisemisen, oikeudenomistajat saavat julkaista ne. Tätä kysyttiin minulta muuten juuri Joel Lehtosen kirjeiden yhteydessä.

Aineiston tuhoamiskäskyjä ei pidä noudattaa. Vainajan tahto ei velvoita. Jos aineisto on hyvin ikävää, viisainta on toimittaa se arkistoon määräajaksi lukkojen taakse.

36 kommenttia:

  1. K:

    "”Disko ja ydinsota” oli satiiri ja sen alla dokumentti. Eläkerran tyyppinen teos, , jossa tapahtunut ja kuviteltu on liitetty Norman Mailerin tapaan yhteen, ”faction” eli fakta-fiktio, on sinänsä sallittua."

    Kemppinenkin hokasi, että ohjelmassa osoitettiin Viron kommunistisen puolueen Suomen televisiosta esittämät syytökset vääriksi. Suomen TV ei ollut mitään turmelevaa kapitalistista propagandaa. Sen sijaan Suomen TV sai Tallinnan lapset höpisemään sekavia ohiajaville autoille, aikuiset kuumeisiksi, himoamaan K-kaupan lihaa ja järjestämään joukkorunkkaustilaisuuksia TV:n ääressä viikonloppuisin klo 23 jälkeen.

    T.

    VastaaPoista
  2. "Sananvapaus ja julkisuus. Jokaisella on ...oikeus julkistaa ja vastaanottaa tietoja... ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.."!!! Ja sitten vielä kvalifioitu lakivaraus: Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

    Niin se menee Jukka ja Markku.

    VastaaPoista
  3. Vittu mitä pilkun viilausta! Ja Saaren kirja äkkiä vaan piiloon kaikilta ettei kukaan vaan lukis sen kirjotuksia.. Kyllä oot tekopyhä, Kemppinen!

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi (sananvapaus....)

    Väärä sitaatti.
    Suomen Perustuslaki:

    12 § Sananvapaus ja julkisuus
    Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa
    tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia
    säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia
    koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

    Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta
    ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus
    saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi vittu: - jutussa viitataan Donnerin filmin videointiin ja Joel Lehtosen kirjeisiin.

    Muu on mielikuvitustasi, joka vaikuttaa hedelmälliseltä.

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: Anonyymi "Disko ja ydinsota" - tässä on esimerkki tekstistä, jonka olisi oikeastaan voinut jättää julkaisematta, koska siinä ei tunnu olevan varsinaista sisältöä, ärhentelyn lisäksi.

    VastaaPoista
  7. Puhuttaessa suostumuksesta haastatteluiden ja tekijänoikeuden yhteydessä pitäisi ehkä korostaa, että haastatellun kommentti - esimerkiksi uutispätkää varten - varsin epätodennäköisesti ylittää teoskynnystä.

    Näin ollen suostumuksella ei ole tekijänoikeuden kannalta merkitystä - journalistin ohjeiden kannalta toki.

    VastaaPoista
  8. Ad Hukkajukka: - hyvä tähdennys, tosin tekstissä mainittu. Kommenttiin tyyppiä "Pääministerin olisi erottava" ei ole tekijänoikeutta, koska teoskynnys ei ylity (omaperäisyys, yksilöllisyys).

    Haastattelu on myös esim. Suomen Kuvalehden "Hän", useita sivuja. Tulos on luultavasti haastattelijan ja haastatellun yhteisteos.

    Kun tein radio-ohjelmia (puoli tuntia tai tunti), haastatelluilla oli nähdäkseni tekijänoikeus, esim. Jorma Hynninen laulunopetuksesta tai Kjell Westö 1920-luvun Helsingistä.

    VastaaPoista
  9. Jukka,

    blogiasi on mukava lueskella, sillä esittämäsi ajaukset ovat monesti syvällisiä ja silloin tällöin tulevat runosi nautittavia. Esille nostamasi oikeudelliset kysymykset ovat monesti hauskoja logiikan leikkejä, kun niihin ei joudu suhtautumaan ammattilaisen vakavuudella.

    Nyt olet kuitenkin jumiutunut pitkäksi aikaa pohtimaan Saaren Haavikko-kirjaa. Se varmasti loukkaa sinua tai sinulle läheisiä ihmisiä henkilökohtaisesti, mutta asia ei parane julkisella väittelyllä. Kunniaansa ei löydä käräjätuvasta, mutta vielä vähemmän sitä löytää blogiriitelystä. Ainoa, joka tästä hyötyy, on media, tuo kaikkiruokainen riidoilla mässäilijä.

    Kun joutuu julkisesti loukatuksi, on parasta antaa myrskyn puhaltaa ja keskittyä muihin aiheisiin. Vastaan paneminen vain pidentää kärsimystä.

    Kymmenen vuoden päästä Saaren kirjaa ei muista kukaan. Viidenkymmenen vuoden päästä Haavikosta muistetaan vain Havukka-ahon ajattelija. Kahdensadan vuoden päästä teistä kolmesta ei muisteta enää ketään. Vain Jumala muistaa, ja hän tuomitsee meidät aikanaan oikeudenmukaisesti. Miksi siis pilata elämäänsä riitelyllä?

    VastaaPoista
  10. Teoskynnyksen arviointi on vaikeaa enkä minä sitä hyvin hallitse (vaikka yritin opetella sitäkin erään Kemppisen tenttiä varten).

    Olisin kuitenkin valmis vähän korottamaan kynnystä esitetystä. Haastattelussa, jopa laajassa henkilökuvassa, alkuperäiset kommentit voivat olla varsin epäomaperäisiä ja myös niukkoja, ja tällaisessa tapauksessa on täysin toimittajan vastuulla saada lopputuloksesta hyvä, tai "omaperäinen".

    (Teoksen laajuus tai sen laatimisen työläyshän ei sellaisenaan vaikuta arviointiin, mutta pidetäänhän käytännössä pitkää pätkää helpommin omaperäisenä.)

    Arviointiin ei toki vaikuttane se, että valmiista työstä on vaikea lukijan päätellä, mikä on haastatellun ja mikä toimittajan työtä, mutta ei se tilannetta myöskään helpota. Jälkikäteisarviointia ei liioin helpota se, että ei välttämättä ole olemassa muita todisteita kuin osapuolten lausumat siitä, mikä on kunkin panos. Radiohaastattelussa tilanne on toki helpompi.

    Mitä siis tehdä, jos haastateltu väittää olevansa tekijä ja haastattelija väittää päinvastaista? Sitten riidellään. Kysymys lienee todistustaakasta.

    * * *

    Pitää vielä tarkentaa aiempaa itseäni: myöskään journalistin ohjeiden kannalta suostumusta ei ole joka tilanteessa saatava. Pääministeri ei voi kieltää haastattelunsa julkaisua (mutta suosittu julkkis voi toki kiristää uhkaamalla, ettei anna seuraavaa haastattelua). Pääasia on, että haastateltava tietää haastattelutilanteessa olevansa haastateltu. Tosin tästäkin on eräs poikkeus.

    VastaaPoista
  11. "Tarkempia säännöksiä... annetaan lailla"

    Melko hyvä perustuslain pykälä on tarkoitushakuisesti vesistetty tuolla lisämäärityksellä. Mistä tahansa sananvapausasiasta voi säätää lailla ja silloin se on perustuslain mukainen, varsinkin kun puudelimainen perustuslakivaliokunta myötäilee (laita tähän haluamasi nimi) kaltaisen ihmissaastan mielipiteitä.

    Lienee sanomattakin selvää että oikeassa perustuslaissa sananvapauspykälä olisi absoluuttinen kuten USA:ssa.

    VastaaPoista
  12. Julkistamatonta haastattelua ei saa julkistaa vastoin oikeudenomistajien kieltoa.

    Tässä kyllä tipahdan. Eikuttaa liika paljon.

    Tarinaa otsikon innoittamana:

    Keitin aamukahvin ja avasin hesarin. Etusivu sai sydämen sykähtämään torniolaisten puolesta. Luettuani sen totesin, että tänään on 13. päivä ja tunne laantui satunnaiseksi sarkasmiksi.

    Seuraavalla aukeamalla härnäsi kolumnin otsikointi. Myöhempi, 3. sivulla oleva, innosti lukemaan.

    Tuli mieleen se juttu, kuinka toiset 'ihme'parantaa kysymällä vaan oireet.

    OK:n jutussa oireet olivat (ainakin):

    ... tosiuskovaisten virkamiesten puuhastelua lukemattomien hankkeiden parissa...

    ... yhteistyö on muuttunut arkiseksi kaurapuuroksi...

    Varsinkin kaurapuuro on hyvä: mitäs sitä selittelemään ja kaikki sen tietävät. Ja resepti on yksinkertainen: keittäminen on helppo käynnistää aina tarpeen vaatiessa.

    Tuota ensimmäistä oiretta kai hoidetaan 'hallinnonuudistuksilla' ja muilla mystisillä menetelmillä. Tulokset eivät vain ole yhtä selkeitä kuin kaurapuurossa.

    Siispä ehdotan ratkaisua, että nälänhätä on isompi ongelma kuin Itämeri. Siinä kyllä voi kansalliset rajat kaatua, mutta voiko kehitykselle mitään?

    Siis: lisää kaurapuuroa!

    VastaaPoista
  13. Päivittäin, öihin puuttumatta, tapaa vaikeutta ymmärtää kollisioita; meillä on kokoontumisen vapaus, mutta toisen pihamaalle saati sisään kotiin ei saa ruuhkautua mutisemaan.

    Toinen asia: "Pankaa patsas haudalleni/kiveen tämä kirjoitus". Miten toimisi "pankaa uurnaan kirjeeni, sisään tuli, päälle lukko"-tyyppinen testamentin tarkoitemääräys, perimisen ehdoksi. Lakiosaperillisiltä voisi pyytää eläessään sitovan tuhoamislupauksen. Jos eivät allekirjoita, jättää lakiosattakin syvään loukkaamisen vedoten. Loppu oli legal fictionia, alku voisi toimia?

    Sitä ihmettelen, miten moni on jättänyt pitämättä polttajaisia itse, Sibeliuksen tyyliin.

    VastaaPoista
  14. Minkä neuvoksen hovioikeus onkaan menettänyt!

    VastaaPoista
  15. Ad Erastotenes Aleksandrialainen: etenkin esittämiesi syiden vuoksi vetäydyin jo mainitsemastasi asiasta sekä omasta puoilestani että juristina ja yritin tehdä tämän selväksi eilisessä blogikirjoituksessani.

    Viittaamasi kohuasian kohtalot ovat tietenkin viime kädessä todistelukysymyksi.

    Kysymys julkistamisesta ja julkaisemisesta on aidosti digitaalisessa muodossa olevien teoskappaleiden käytön perusongelmia, ja tämä dosentin harjoittama Donnerin elokuvan videointi on osoittautunut aivan kriittiseksi ongelmaksi.

    Sillä tapauksella ei ole käytännön merkitystä, koska riitaa ei enää ole.

    Yritän selvittää mm. tieteellisiä kirjastoja ja arkistoja ajatellen mm. julkistamattomien kokoelmien käyttöä suhteessa ns. kulttuuriperintöön.

    VastaaPoista
  16. Ad Jukkajukka: - olen edelleen samaa mieltä. Esimerkiksi Simonsin kirja Pekka Herlinistä perustuu laajoihinkin haastatteluihin, mutta on niin selvästi "läpikirjoitettu" eli kirjoittajan omaa työtä, ettei haastatelluilla varmasti ole tekijänoikeutta.

    Presidentti Kekkonen edellytti joissakin tapauksissa, että haastattelija laatii myös vastaukset.

    Teoskynnys on kiharainen kysymys, johon ei pidä hirttäytyä, koska useimmiten ongelmat ovat kuitenkin näennäisiä.

    Kirjoitin siitä aikoinani jonkin laudaturtyön ja luin aihetta koskevat monografiat tulematta niistä hullua hurskaammaksi. Sveitsiläiset olivat ahkeroineet erikoisesti tämän kysymyksen kimpussa.

    Minulle oli ratkaiseva ruotsalaisen Strömholmin todistelul (Upphovsrättens verksbegrepp), että itse tekijänoikeuslaki käyttää sanaa "teos" yli kymmenessä eri merkityksessä, joista osa on sovittamattomasti ristiriidassa keskenään.

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: - katsokaa Googlesta "Freedom of speech USA" ja ottakaa esiin haluamanne luettelo poikkeuksista ja rajoituksista.

    Käsitys USA:n sananvapauden rajoittamattomuudesta on perinpohjin väärä. Yksi rajoitus on tekijänoikeus. Yksi rajoitus on yllytys rikokseen. Yksi rajoitus on porno, etenkin lapsiporno. Yksi rajoitus on maanpetos.

    Jne.

    VastaaPoista
  18. Ei kyseessä ole USA:n perustuslaki vaan siihen tehty lisäys, joka on osa Bill of Rights -kokonaisuutta

    "Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise thereof; or abridging the freedom of speech, or of the press; or the right of the people peaceably to assemble, and to petition the Government for a redress of grievances."


    v.


    Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.


    Onhan tuossa nyt selvä ero. Toisessa kielletään tekemästä sellaista lakia, joka vähentää sananvapautta ja toisessa annetaan suorastaan määräys että vapautta voidaan rajoittaa antamalla siitä laki. Tuo lastensuojelukohta ei edes kuuluisi perustuslakiin vaan alemmalle tasolle, mutta se on kätevä sensuuriväline mihin tahansa poliisin estolistan pohjaksi.

    Ei kukaan väitä että USA olisi jotenkin sananvapauden paratiisi, mutta periaatteellisella tasolla ero on huima. Varsinkin kun tuo 1. lisäys perustuslakiin on annettu pari sataa vuotta sitten ja suomalainen rajoitussananvapauspykälä on 10 vuotta vanha.

    VastaaPoista
  19. "Tikari onko tuo, jonk` eessä nään,
    päin kättä kahva? Varro sinuun tartun!
    - Sua saanut, nään silti sinut yhä."
    (suom. Yrjö Jylhä)
    Kukahan tästä jalon Kemppisen uhosta ehtii näytelmän kirjoittaa?
    Kaksi puukkoa on minullakin takan reunalla ja hassua, että anonyymi uskoi Haavikosta pian muistettavan vain Havukka-ahon ajattelijan!
    Pekka S-to.

    VastaaPoista
  20. pee kirjoitti...

    Keitin aamukahvin ja avasin hesarin. Etusivu sai sydämen sykähtämään torniolaisten puolesta. Luettuani sen totesin, että tänään on 13. päivä ja tunne laantui satunnaiseksi sarkasmiksi.
    Aivan, sillä 12. päivän uutisilla luettuna 13 päivänä on aivan erityinen kabbalistis-numerologinen funktio, joka torjutaan vain läppäri aukaisulla, ja ottamalla esiin verkosta uudet uutiset.

    VastaaPoista
  21. Voi heiton poistaa, jos vinoilu Suomen TV:n ohjelmille ei kerran käy.


    T.

    VastaaPoista
  22. Jotenkin haastattelulausunnon, varsinkin omaa elämää koskevan tilityksen/selityksen, käsittely tekijänoikeuden kannalta on epäluontevaa (toki relevanttia, en sillä). Oikeastaanhan siinä on kyse yksityiselämän suojasta. Sikäli problematiikassa lienee samoja aineksia kuin oikeudesta omaan (valo)kuvaan - (valo)kuvaajalla on riidatta oma oikeutensa, eikä kohteella tekijänoikeutta lainkaan; kuitenkin suojantarve voi olla ja sitä saattaa saada.

    PS Olen huomannut, että useampi on kohottanut kulmiaan päivän ensimmäisen kommenttini kohdalla (esimerkiksi te, hyvinpukeutunut juristikollega, joka luette tätä juuri nyt). Selitys kollisiovertaukselle: tarkoitin sanoa, minkä taas kerran Kemppinen ehtikin jo sanoa paremmin, että ei ole mitenkään erikoista, että perusoikeuksia rajoitetaan, eivät ne mitään absoluutteja ole. Mikä ei kuitenkaan ei ole ssama kuin reletivismi.

    VastaaPoista
  23. Ad Rienzi: - mielestäni olet asian ytimessä. Dynaamiset kollisiosäännöt ovat vaikeita ja vähän tutkittuja muyös esim. immateriaalioikeuden sisällä. Tekijänoikeuden loukkaamiseen ja sopimusrikkomukseen (esim. kustannussopimus) perustuvat vaatimukset saa kumuloida. Kanne toisaalta tavaramerkkioikeuden, toisaalta toiminimioikeuden perusteella on tavallinen.

    Vaikeuksia syntyy sitten mm. oikeusvoiman ulottuvuutta koskevissa kysymyksissä.

    Esitän samaan hengenvetoon asian, joka on kaikille epäselvä mutta vaiettu - tuomioistuimen tutkintavelvollisuus ex officio. Itse olen periaatteessa sitä mieltä, että tekijänoikeudesta, johon kanne nojautuu, on vaadittava lähempää selvitystä prosesinjohto-oikeuden perusteella. Käytännössä näin ei tehdä, ja niinpä tietokannassa on aika uusiakin KKO:n ratkaisuja, joissa kantajan tekijänoikeus on hyvin kyseenalainen. Teoston oikeuden hyväksyn itsekin "notoriseksi". Se ei käytännössä välttämättä esitä valtakirjoja vedotessaan asiakkaittensa tekijänoikeuden rikkomiseen.

    VastaaPoista
  24. Ad Anonyymi - U.S. perustuslaista - 1812 perustettiin mm. korkein oikeus, ja perustuslain lisäykset, jotka ovat siis elimellinen osa perustuslakia, rajoittavat lainsäätäjän oikeutta, kuten teksti sanoo. Näin luotiin liittovaltio.

    Suomessa on hiukan vaikea kuvitella, ettei eduskunnalla ei siis kenelläkään olisi oikeutta esimerkiksi siihen lainsäädäntöön, jota on olemassa suuronnettomuuksia varten.

    VastaaPoista
  25. T.
    Voi heiton poistaa, jos vinoilu Suomen TV:n ohjelmille ei kerran käy.
    Ei se nyt kyllä oikein käy.
    Ajatellaanpa vaikka joku DDR, minkä verran siellä oli tylsää oopperaa ja muuta korkeakulttuuria ruudussa, tosin vastoin yleistä käsitystä pidettyjä, ja verrataan sitä vaikka jok´piväiseen jännään uutislähteeseemme, josta bulevardilehdet ja HS kilpaa lypsävät skuuppeja, BB-taloon, niin ...

    VastaaPoista
  26. Mitä tähän voisi todeta?

    Minna Ällän Hesarin artikkelissa Saari et Co olivat malliesimerkkejä nilkeistä, jotka riensivät kuppaamaan ja hyödyntämään vanhaa kuolevaa miestä eurojen kiilto silmissään.

    Samanlainen näytös on nähty varmaan tuhat kertaa. Olipa sitten kyseessä kuuluisa näyttelijä, kirjailija tai joku muu elämää suurempi ihminen.

    Opetusta en tässä resignaatiossa näe.

    Tärkein oivallus on ehkä se, miten nykykirjallisuus ja kirjan julkistaminen edellytys on jonkinlainen ennakkoskandaali.
    Ja sellainen kyllä kovasti ihmetyttää.

    Parhaimmillaan skandalöösi nykykirjallisuus tiivistyy Pääministerin morsian-nimiseen klassikkoon, jossa kirja on valmiiksi kuuluisa, vaikka siinä on valmiina vasta kannet.

    Ja kyllähän tällainen kehitys vituuttaa ja kyllästyttää elämään ja elämiseen jo valmiiksi tympääntynyttä kyynikkoa......

    VastaaPoista
  27. Mainion teatteri-illan jälkeen rautalanka käteen: tuo kvalifioitu lakivaraus perustuslaissa tarkoittaa sitä, että ennakkoon ei voida estää minkäänlaista julkaisemista/julkistamista muutoin kuin kuvaohjelmien osalta silloin kun se on välttämätöntä lasten suojelemiseksi. Tässä kohden Suomen perustuslain sananvapussuoja on kokolailla absoluuttinen.

    Mitkään tekijänoikeusnäkökohdat, vainajan tahdot tms. eivät ole meidän perusoikeuskatsannossamme hyväksyttäviä perusteita ennakolta estämiseen. Sitähän Markkku F. Heikki H:n asiamiehenä yritti, ja Jukka K. peesasi, ellei ollut peräti takapeösepuubi.

    Heikki H:n ja Jukka K:n osalta yritys oli inhimillisistä syistä ymmärrettävää. Kun siltä tuntuu, vaikka muuta vannottaisiin, noitaroviot syttyvät aina niin helposti.

    Jukka K:n maaninen Mauno Saaren vähättely on jo sellaista alatyyliä, että sivistyksen pintasilaus taitaa olla kovin ohutta.

    VastaaPoista
  28. Sanojen kieltäjä on valepukuinen kirjojen polttaja.

    VastaaPoista
  29. EA: "...Viidenkymmenen vuoden päästä Haavikosta muistetaan vain Havukka-ahon ajattelija."

    Näin hupaisesti siinä todella voi käydä.

    Kansahan ei Haavikkoa osaa siteerata sanaakaan. Harrastelijat ehkä pari kirjan nimeä. Mutta mitäpä tuosta, jälki jäi.

    Hesarin kk-liitteen Haavikko-juttu on mielenkiintoinen ilmiö. Siis siksi, että arvostettu toimittaja sortuu tekämään harrasmielistä propagandaa. Jättäisi sen meille ammattilaisille, niin olisi tyhjemmät rivien välit.

    VastaaPoista
  30. -rh kirjoitti: "Sanojen kieltäjä on valepukuinen kirjojen polttaja. "

    Muistaakseni Stanislaw Jerzy Lec heitti, että missä poltetaan kirjoja, poltetaan pian ihmisiä.

    VastaaPoista
  31. T: "Hesarin kk-liitteen Haavikko-juttu on mielenkiintoinen ilmiö. Siis siksi, että arvostettu toimittaja sortuu tekämään harrasmielistä propagandaa. Jättäisi sen meille ammattilaisille, niin olisi tyhjemmät rivien välit."

    Niin. Tai sitten voi olla kyse näkökulmasta, joka loppujen lopuksi arvottaa kaiken. Toisen vapaustaistelija on toisen terroristi.

    VastaaPoista
  32. "T.
    Voi heiton poistaa, jos vinoilu Suomen TV:n ohjelmille ei kerran käy."

    -rh:
    "Ei se nyt kyllä oikein käy.
    Ajatellaanpa vaikka joku DDR, minkä verran siellä oli tylsää oopperaa ja muuta korkeakulttuuria ruudussa, tosin vastoin yleistä käsitystä pidettyjä, ja verrataan sitä vaikka jok´piväiseen jännään uutislähteeseemme, josta bulevardilehdet ja HS kilpaa lypsävät skuuppeja, BB-taloon, niin ..."

    ... niin Suomen TV:n vaikutus näillä tantereilla on tiedossa, mutta virolaisten asema "collateral damagena" vasta paljastumassa.

    T.


    "Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit."

    VastaaPoista
  33. C: "Tai sitten voi olla kyse näkökulmasta..."

    Niinpä niin, siis tendenssistä. Se siinä niin häiritsee viantonta lukijaa.

    Jos 70-luvun älymystömme, eturivin tv-taiteilijamme ja kulttuurieliittimme olisi saanut tahtonsa läpi, lukisimme tuollaisia kirjoituksia kansamme jaloista johtajista päivittäin.

    Onneksi ei saanut.

    VastaaPoista
  34. Mutta eikö Tapsakin voisi myöntää, että Haavikko sanoi ja toi julkisuuteen tärkeimmät ja syvimmät mielipiteensä/tuntonsa kirjoissaan ja runoissaan?

    Jotenkin tuntuu, että Haavikko-niminen mies on sukua BB-Samille ja kumppaneille, ja myös Ruususelle.

    Eli on mukavampaa ja kevyempää tirkistellä kirjailijan yksityiselämää kuin lukea miehen moniselitteisiä runoja ja proosaa?

    Ja tuolta hyllyltä se Fantastistisia kertomuksia-opuskin katselee kainosti ja odottaa yhä lukemistaan.

    Pitäisikö aloittaa ennen Saaren takaikkunaa??

    VastaaPoista