Sivun näyttöjä yhteensä

12. joulukuuta 2007

Karja liikehtii levottomasti

Viime päivinä kerrotun lisäksi virka on reviiri.

Reviirin sisällä, vaikkapa hovioikeudessa, vallitsee suunnilleen sama järjestelmä kuin sorkka- ja kavioeläimillä yleensä.

Sarvien kalistelu on yleensä tarpeetonta, koska paremmuus on jo selvitetty.

Paremmuutta ei ratkaise taito tai kyky, vaan iso pää ja nyrkit.

Laumojen järjestys on ollut vaikeaselkoinen nyt kaksikymmentä vuotta, koska naiset ovat tulleet mukaan ja heidän asemansa muuttuu ja arvonsa nousee. Ne käytännöt, miten urokset ja naaraat ottelevat asioista, ovat vaihdelleet ammattikuntien ja ansiotason mukaan. Uskallan arvata, että esimerkiksi hoitoalalla, joka nyt osoittautui niin tulenaraksi, vanhoilla uroksilla ei ole suurempaa sijaa.

Hovioikeuksissa muutos on jo tapahtunut. Korkein oikeus liikkuu samaan suuntaan. Tuomareista on kai jo nyt yli puolet naisia.

Kun karjavarkaat tai muut rosvot uhkaavat, lauma tiivistyy ja sulkee rivinsä.

Ulkopuolisen on hyvin, hyvin vaikea tunkeutua laumaan eli esimerkiksi hovioikeuteen, ohi vakiintuneiden kanavan. Yksi sellainen kanava on minun kerran käyttämäni. Korkeimmasta oikeudesta pannaan huonompia esittelijöitä hovioikeuksiin neuvoksiksi. Parhaat tai sopivimmat kohoavat korkeimman oikeuden jäseniksi. Täysin toivottomat tönkkösuolataan seisaalleen.

Nämä ongelmat on tiedetty kauan ja niistä on kirjoitettu paljon erilaisissa mietinnöissä ja selvityksissä. Ongelmat eivät tietenkään koske vain tuomioistuimia, vaan sitä samaa se on julkisella sektorilla laajasti, ja yksityisellä puolella tarvitaan sopivia kriisejä ennen kuin ihmisiä saadaan järjestellyksi, useimmiten panemalla merkittävä osa kilometritehtaalle eli pois.

Korkein oikeus on poikkeus. Siellä toimii vanhastaan tietty vuorottelu, ja sen tuloksena jäseniksi tulee outoja lintuja yliopistolta ja jopa asianajajista. Lauman sisäinen kuri on niin vahva, että nämä tulokkaat menettävät yleensä persoonalliset piirteensä eli oman karvansa vuodessa tai kahdessa. – Poikkeuksia on.

Ongelmiin on kehitelty ratkaisuja, mutta toimivaa ei ole löydetty. Tuomarivalintalautakunta on tietenkin merkittävä askel oikeaan suuntaan, mutta ei vielä ratkaiseva.

Kun esimerkiksi hovioikeuteen pyrkii joku murskaavan etevä juristi tai tuomari vieraan hovioikeuspiirin alueelta, lauma eli hovioikeuden täysistunto unohtaa silmänräpäyksessä tuomarin valansa ja oikeamielisyyden ja turvautuu vaikka miten mielikuvituksellisiin perusteluihin ja läpinäkyviin kuulopuheisiin todetakseen tunkeutujan soveltumattomaksi. Ehdollepanossa oma väki eli ”hyviin kirjohiin” päässeet päätyvät melkein poikkeuksetta ensimmäisille ehdokassijoilla.

Itse on löytänyt niitä hyviä kirjoja mistään. Hyvissä kirjoissa oli joitakin kollegoja, jotka olivat todella eteviä, toisia jotka olivat taitavia mutta keskinkertaisia ja lisäksi muutamia vaarallisia idiootteja. Joku oli vai jossain päättänyt, että tässä on hyvä mies tai nainen, ja ääniä ropisi.

Huonoihin kirjoihin joutuneen henkilön savustaminen porukoista tapahtuu joko eristämällä tai väkivaltaisemmin. On siellä tapahtunut itsemurhiakin, joko nopeilla aseilla tai viinalla.

Yllättävän usein lauman vanhin uros – hovioikeuksissa presidentit ovat miehiä, korkeimmassa oikeudessa nyt nuorenlainen nainen – ei mahda mitään joukolleen, jos se pillastuu. Vanhan nyrkkisäännön mukaan presidentti, joka yrittää ”panna kuriin” neuvokset, häviää ottelun 6-muna. Näin käy myös mestareille. Presidentti, professori, entinen oikeusneuvos Y.J. Hakulinen oli hevosvoimia ja vääntöä ajatellen vuosisadan lahjakkuuksia, mutta aika originelli. Tiedossa ei ole, että vaikka hänelle perustettiin oma hovioikeus (Helsingin HO), kun Paasikivi otti ja nimitti väärän miehen korkeimman oikeuden presidentiksi (Tarjanteen), ei hovioikeustyöskentely siitä mainittavasti muuttunut.

Jotkut presidentit ovat osoittaneet oivaa pelisilmää ja kyenneet sopivilla liittoutumisilla ja hyvällä diplomatialla tulemaan toimeen pois tiehensä.

Yliopistomaailma ei poikkea tästä kovin suuresti, vaikka luulisi. Asiantuntijat ovat esteettömiä, joskus ulkomailta. tavallinen tunne opettajakunnan keskuudessa on usein sellainen, että takin selkään tuskin enää mahtuisi enempää puukkoja. Niitä eteisen lattialle varistellessa menee äkkiä puoli iltaa.

Upseerikunnan sisäisistä vihoista ja vartioista on jopa kirjoitettu. Muuan suositeltava kirje kertoo Mannerheimin kenraaleista, joista eräät kävivät sotiaan toisiaan vastaan, kun muu osa armeijaa kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan.

Politiikasta en edes puhu. Se tieto on varmasti tosi, että ystävät ovat paljon vihollisia vaarallisempia.

Mutta kun karja liikehtii levottomasti, kaikki nukkuvat huonosti.

12 kommenttia:

  1. Sanoi Jukka:

    Yliopistomaailma ei poikkea tästä kovin suuresti, vaikka luulisi. Asiantuntijat ovat esteettömiä, joskus ulkomailta. tavallinen tunne opettajakunnan keskuudessa on usein sellainen, että takin selkään tuskin enää mahtuisi enempää puukkoja. Niitä eteisen lattialle varistellessa menee äkkiä puoli iltaa.

    Tätä on ehkä syytä avata hieman ja kertoa, että virka pedataan halutulle hakijalle rajaamalla viran alue sopivasti ja valitsemalla ulkomaiset puolueettomat asiantuntijat sopivasti.

    Hauskoja tilanteita sattuu, kun ulkomaiset asiantuntijat eivät tunne täkäläisiä olosuhteita. Muuan asiantuntija katsoi erään viran hakijan erityisen ansioituneeksi, koska tämä oli jo nuorella iällä saanut perustettua oman tutkimuslaboratorion. Laitoksella asiaa naureskeltiin, koska tiedettiin hakijan riitaantuneen kaikkien kanssa ja tämä oli siksi yleisen työrauhan takia sijoitettu omaan laboratorioonsa.

    VastaaPoista
  2. Tulen sanomaan politiikasta pari sanaa ensivuoden puolella.

    Korkeimman oikeuden nimitykset olisi kätevintä hoitaa antamalla sen tehtävät parlamentin ylähuoneen perinnöllisille jäsenille.

    Tämä tietysti edellyttää muutamaa muutakin muutosta hallinnossa.

    VastaaPoista
  3. Miula ei olekhan mithän pahhaa tuomarisakista sanottavvaa. Maggan Nilla se muinon erehty vihanpäishän ja tietysti wiinapäissänkhi tuo oli, niin muuatta tämäperän nimesmiestä siaksi sanomhan.
    No tämä pirulaine - se haasto leivättömän pöyän äärhen.

    Käräjillä sitte Ukkotuomari tivas jotta sanotko sie vai etsie sanonu sijaksi? Kun sovusa tunnusti Nilla, nin sai 150 markan sakon, sillä mittää rahhaa ollu piru koskhan.

    Vain Nillapa vielä käntymhän Ukkotuomarriin päin. Kyssyy Ukolta, jotta saapiko sitä sikkaa kuhtua kuitenki nimesmieheksi?

    Siihen Ukko karkhuuttaa naurun ja sanomhan, jotta johan sitä nyt sikkoo saap sannoo, eihän se pösiö mithän ymmärrä.

    Nilla kumartaa nimesmiehelle ja sannoo kovalla äänelä, jotta näkemhin vain taas NIMESMIES, Ukkotuomarin luvalla.

    VastaaPoista
  4. Kemppinen: ..."Kun esimerkiksi hovioikeuteen pyrkii joku murskaavan etevä juristi tai tuomari vieraan hovioikeuspiirin alueelta, lauma eli hovioikeuden täysistunto unohtaa silmänräpäyksessä tuomarin valansa ja oikeamielisyyden ja turvautuu vaikka miten mielikuvituksellisiin perusteluihin ja läpinäkyviin kuulopuheisiin todetakseen tunkeutujan soveltumattomaksi"...

    Siis voiko todellakin kirjoittaa näin kauheita ilman, että saa palkkamurhaajan peräänsä? Nimittäin Kemppisen kirjoittama kuvaus soveltuu erinomaisen hyvin myös niihin oikeudenkäynteihin, joissa jokin pankki on toisena osapuolena. Väärämieliset tuomarit vääntävät pankin pääsääntöisesti voittajaksi vaikka kuinka tuskaisesti kiemurrellen oli näyttö kuinka raskauttava tahansa pankille.

    VastaaPoista
  5. "Muuan suositeltava kirje kertoo Mannerheimin kenraaleista, joista eräät kävivät sotiaan toisiaan vastaan, kun muu osa armeijaa kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan."

    Kirjan nimi on?
    Kemppisen blogista kun saa yleinsä hyviä kirjavihjeitä. Esimerkkeinä Jaan Krossin elämänkerta sekä Paloheimon kolmiosainen historiikki.
    Muitakin hyviä, siis kriittisiä elämänkertavinkkejä saa antaa joululahjakoriin.

    VastaaPoista
  6. Heh, asun lähellä sitä "Suomen kuuluisinta hovioikeutta", jonka julkisuus on pakottanut kerran pari jopa selittelemään yleisen oikeustajun vastaisia, tärkeileviä ratkaisujaan...
    Heidän Tubensa on myös mun Tube, jossa joskus musisoinkin, menetyksellä.

    Tuo yksikin hovioikeuden naisneuvous, en voi olla ajattelematta, että siinä on asiallinen hoitoonohjaus laiminlyöty jo vuosikymmeniä sitten. Vanhat ukot tästä talosta ovat oma lukunsa; eritoten se ”emeritus”, joka sormet täristen luki koko dokumentoidun Rudolf Steinerin läpi yksityisessä kirjastossa Helsingin Uudenmaankadulla.
    Ja pari muuta, kapakoissa korkeaa profiilia pitäneitä.

    Koko kuva auttaa ymmärtämään ratkaisuja.
    -rh

    VastaaPoista
  7. Ad Sattuma:

    Lasse Laaksonen: Eripuraa ja arvovaltaa – Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen (Ajatus Kirjat, 2004, ISBN 951-20-6659-9)

    VastaaPoista
  8. Voiko puhua nimillä?

    Markku Arponen häipyi ISHO:sta eläkkeelle, vaikka olisi voinut ikänsä puolesta jatkaa. Ilmapiiri kuulemma tulehtui ja koko talo oli sekaisin. Mutta tämmöinenhän on salaista, kuulopuheiden varassa.

    Julkisen hallinnon asiakirjat ovat periaatteessa julkisia, mutta mm. työtyytyväisyystutkimukset (termi sinne päin) eivät.

    VastaaPoista
  9. On outoa, että tuomarivalintalautakunta ei käsittele lainkaan KKO:n jäsenten nimityksiä, vaan KKO täydentää käytännössä suvereenisti itse itseään. KKO:n jäeniksi on nimitetty aiemmin lähes puolet KKO:n omista esittelijöistä, mikä on varsin omalaatuista. Vielä nytkään joillakin jäsenillä ei ole juuri muuta kokemusta kuin toiminta KKO:n esittelijänä. Missään muussa Euroopan valtiossa ei ole käytössä samanlaista sisäänlämpiävää nimitysjärjestelmää kuin Suomessa.

    Yhtä kummallista on, että neljäsosa KKO:n jäenistä nimitetään juristeista, jotka ovat toimineet aiemmin lähes yksinomaan oikeusministeriössä lainvalmistelutehtävissä. Esimerkkeinä voidaan mainita KKO:n nykyinen presidentti Koskelo ja Vaasan HO:n presidenttinä nyt toimiva Mikko Könkkölä. Tässä kuussa on kuulemma tarkoitus nimitään KKO:n jäseneksi jälleen OM:n lainsäädäntöneuvos, joka on toiminut koko uransa yksinomaan mainitussa tehtävässä.

    Toieksi uudeksi oikeuneuvokseski on tietettävästi tulossa KKO:n esittelijäneuvos. Hakijoina olisi kuitenkin ollut tiettävästi monia kokeneita tuomareita ja lisäksi kolme pätevää oikeustieteen tohtoria mm. valtakunnansyyttäjänvirastosta ja Helsingin yliopistosta. Presidentti Pauliine Koskelo, joka ei ole itse väitellyt, näyttää jostakin syystä karsastavan tohtorin tutkinnon suorittaneiden juristien nimittämistä KKO:n jäseniksi.

    Helsingin HO:n ensimmäinen presidentti Y.J.Hakulinen ei ollut mikään halintomies, toisin kuin nämä nykyajan hovioikeuksien pressat -halllinnon hoiti hovioikeuden sihteeri. Mutta sen sijaan lainkäyttö oli hovioikeudessa tiukasti presidentti Hakulisen hyppysissä. Muistan, miten Hakulinen monesti arvosteli silloista 1960-70 -luvun korkeinta oikeutta ja sen ratkaisuja hyvin krittiseen sävyyn, eikä Helsingin HO:ssa tuolloin suinkaan aina seurattu KKO:n ennakkopäätöksiä. Hakulinen laati jopa oman lakikirjan, johon otettiin viittauksia Helsingin HO:n ratkaisuista.

    Nykyiillä hovioikeuksien pressoilla ei ole läheskään samanlaista arvovaltaa hovioikeuden lainkäytössä kuin Y.J. Hakulisella. He ovat hallintoihmisiä, jotka ovat huolissaan yksinomaan hovioikeuden juttumääristä ja ratkaisuajoista. Ja juuri tätä silmälläpitäen heidät virkaansa on myös valittu.

    Yliopistojen oikeustieteellisissä tiedekunnissa kotiinpäin vetäminen on kuitenkin vielä paljon räikeämpää kuin hovioikeuksissa konsanaan. Niinpä jos heikko väitöskirja aiotaan saada hyväksytyksi, valitaan esitarkastajat ja vastaväittäjä tätä silmällä pitäen. Asiantuntijoiksi professorin virantäyttöä varten valikoidaan niin ikään "sopivat" professorit ja dosentit, jolloin oman tiedekunnan ulkopuolisten viranhakijoiden tulee olla poikkeuksellisen kyvykkäitä, jotta he voisivat voittaa nimitysmenettelyssä "oman talon" paljon heikommat tohtorit.

    VastaaPoista
  10. Kaipaako Itä-Suomen huvioikeus savolaisten suurta sankaria?
    http://img355.rockyou.com/imagehost/6/6329/6329039/6329039_6917f7cf1196704494_m.jpg

    VastaaPoista
  11. Edellä Itä-Suomen hovioikeutta kommentoineille tiedoksi, että Itä-Suomen hovioikeudessa on joulukuun 1. päivänä havaittu työilmapiiri hyväksi ja tulevaisuus valoisaksi.

    VastaaPoista
  12. Hmmm...

    Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Hienoa, että muun muassa itäsuomalaiset ovat herättäneet oikeuspoliittista keskustelua.
    Terveisiä vaan entisille työkavereille.

    VastaaPoista