Sivun näyttöjä yhteensä

16. kesäkuuta 2007

Eturauhasta hoonattaessa

Täytyisi ehkä kirjoittaa uudelleen uusiksi koko informaatio-oikeus.

Tutkin YLE:n Areenan sivuja ja tunsin häpeää.

Tekijänoikeus on hinnoittelukysymys. Se on hinnoitelukysymys kahdessa mielessä. On löydettävä hinta ja siihen liittyvä maksutapa. On osattava hinnoitella.

Jotta tuohon pääsisi, on oltava tietoa eli informaatiota asiakkaista ja tietoa, jonka avulla tietoa voi käyttää.

Televisiomainoksissa valehdellaan, että kaupan pitämisessä palvelu olisi tärkeä asia. Eiköhän tuo sijainti ole se tärkeä.

Asiakkaista useimmille euron osat, joita sanotaan kai senteiksi, eivät merkitse juuri mitään. Kaupankäynnissä, vakuutustoiminnassa ja pankki- ja pankkiiritoiminnassa kaikki tulot muodostuvat senteistä, ei euroista. Maksuvalmiuden lisäksi vaikuttaa vain se, mitä jää viivan alle.

Tavallisen, arkisen marketin pitäminen on tavaroiden sijoittelun taidetta. Stockmann Herkku ei ole oikeastaan kalliimpi kuin Alepa. Sieltä tulee vain ostetuksi kalliimpaa tavaraa ja ehkä enemmän.

Ajattelin palata tähän asiaan hankittuani hiukan elämänkokemusta. Sitä saisi kukaties oman mielenkiinnon kohteista, espressosta ja vesistä. Näppituntuman mukaan maultaan välttävä espresso maksaa kahdesta neljään euroa ja saattaa heittää viiteenkin. Venetsian torilla maksoi kaksikymentä. Luotettavan tiedon mukaan espresso-kupillisen aineet maksavat noin 0,05 euroa. Espresson myyminen olisi siis huoneenvuokraa eli bisness toimii, jos asiakkaita on paljon eivätkä he jää aikailemaan pöytiin. Jos jossain on, kuten Bulevardin kahvisalongissa tai Strindbergillä, mukavampi tuoli tai sohva, lähetetään tarjoilija kysymään viiden minuutin välein, onko kaikki kunnossa ja saisiko olla lisää.

Ruotsissa tullaan tarjoamaan ilmaista pootooria (påtår, kupin täyttäminen), tarkoituksena saada asiakas ulos ja paikka vapaaksi.

Ystäväni ja huonetoverini Herkko H. lähetti minut Lidliin, jossa on kuulemma vissyä halvalla. Jotain sellaista olin epäillyt. On tullut joskus ostetuksi Perrieriä tai Pellegrinoa Stokkalta. Ei ole halpaa eikä ole hauskaa kanniskella lasisia pulloja, jotka taitavat vielä päätyä luonnon rasitukseksi.

En ole tohtinut käydä Lidlissä, koska kilpailijat järjestivät sille mediassa niin kuuman vastaanoton. Luultaasti kysymys on myymälästä, joss "kunnon ihminen" ei käy.

En ole kysynyt enkä ehkä jaksaisi kuunnella, miten YLE sai järjestetyksi Elävän arkiston rinnalle Areenan. Luulisin että rahalla. Luulisin että hyvin pienellä rahalla. Luulen itsekin luovuttaneeni Ylelle yksiä ja toisia oikeuksia kirjallisesti; en osaa pitää puotia eli siis keskustella ohjelmien tekemisen hinnoista ja ehdoista.

Kun nyt pohdin asiaa, tie blogistiksi on suora ja liukas. Kirjoittamisella ei näet ole vuosikymmeniin ansainnut juuri mitään. Olin aikoinani hyvin nopea kääntäjä ja vähän liiankin nopea kirjoittaja. Silloin pääsi ahkeroimalla kymmenen tuntia päivässä parhaimmillaan nuoremman lehtorin ansioihin, joka oli mielestäni ihan hyvä.

Sitten palkkiot alkoivat laskea ja vastaavasti tuli siirrytyksi sellaisiin kirjallisiin töihin, joissa palkkio oli kieltämättä sivuasia.

Nyt en enää tiedä hintoja.

Kuvittelisin, että jos tekisi sopimuksen vähälevikkisestä kirjasta eli runoista tai katkoproosasta, kustantaja saattaisi maksaa siitä tuhat euroa tai kaksi brutto, ja siihen se jäisi. Ei olisi häävi kuukauden palkaksi. En ole kuullut että kukaan olisi kirjoittanut sitten Rimbaud'n kuukaudessa hyvää kirjaa. Huonon kirjan kirjoittaisin itsekin siinä ajassa.

Juttelin eilen yhden Kimmon kanssa rikosoikeuden yleisistä opeista. Porthania oli korjattu. Hiuka aavemainen tunne: olen ollut täällä ennenkin. Muistaakseni Pentti Voipio piti rikosoikeuden peruskurssia samassa salissa, jossa kysyin eilen Raimo Lahdelta, että eläkkeelle ei ole vielä sitten jääty. Raimo oli silläkin kurssilla paras. Meneillään oli syksy 1964.

Mietin sitten rikosoikeuden yleisiä oppeja pohdittavana olevaa "empiiristä oikeustiedettä" vasten. Kuvastaako uusittu rikoslaki yhteiskunnan arvoja ja ratkaiseeko se yhteiskunnan ongelmia.

Vastatkoon kukin kohdaltaan. Itse en vihjaa, että rikoslaki olisi jollain tavalla huono. Päin vastoin, vankkaa työtä, eikä kaikkiin roistomaisuuksiin tietenkään pääse käsiksi.

Mutta tämä johtaa takaisin tekijänoikeuteen, joka on elinikäinen kiusa. Se on niin vaikea ja ihmeellinen. Ja kuitenkin se on käytännössä melkein aina "työehtosopimus", jolla päätetään, etteivät työn tekijät saa tarpeeksi rahaa. Toisaalta se on myös tupo, koska joukkoa parhaita tekijöitä pidetään hengissä vippaskosteilla, kuten apurahoilla ja tilaustöilläl. Niin kuuluu.

Räpsyttelen Ylen Areenaa ja löydän heti Taksitolpalla eli Daksidolpalla-ohjelmasta jakson, jota en olekaan kuullut. Keskustelevat siinä eturauhasen hoonaamisesta ja mietin, kuinka monta kymmentä vuotta siitä on, kun sylintereitä hoonattiin eli hiottiin. En ole alan miehiä mutta epäilen, että toimenpide on jäänyt viime vuosina vähemälle, kun taas eturauhasen hiominen on suurtakin muotia, vaikka ei kai se sytytyksee vaikuta.

Enoni opetti aikoinaan veljilleen sisäisen kitkan merkitystä piirtämällä klubiaskin kanteen auton moottorin vääntökäyrän kierrosten lisääntyessä. Mieleeni jäi "Se on niin kuin pikkupoika kusisi." Tätä opetusta saaneena olen siitä erin käsittänyt, että sielullisessa elämässä on sama sääntö. Voiman lisääminen johtaa lopulta vain siihen, että paikat palavat.

Näyttää olevan aikamoinen liikenteen kohina Areenan ympärillä.

Suosittelen ristin maalaamista peräseinään. Tänä päivänä radio- ja televisiotoiminta muuttui. Olen kieltämättä hiukan järkyttynyt. Katsoin hädissäni jopa toissapäiväisen aamutelevision, vaikka ei sieltä mitään mielenkiintoista tullut.

Jungner kuuluu sanoneen, että tallentavat digiboksit tulevat tarpeettomiksi. Voi olla perääkin.

Kehotan tutustumaan tekniikan ja tekijänoikeuden ihmeelliseen saavutukseen, kuitenkaan unohtamatta, mitä kirkkoisä sanoi.

Areenan julmuus, teatteri saastaisuus ja atleettien hyödyttömät temput eivät kiinnosta niitä, joiden kulku käy taivaaseen.

21 kommenttia:

  1. Kävin areenalla. Ei olt miun maun mukkaan.

    Jos aattelee rahastusta, niin sellaisesta portaalista vois tietty maksaa, josta sais kaiken digitaalisessa levityksessä olevan kuvan ja äänen ilman erillisiä ostotapahtumia.

    Vois ettiä musiikkia... mitä vaan ja ei tarttis maksaa kuin yksi kuukausimaksu. Sen pitäis tietty olla hyvin järjestetty, että kaiken haluamansa löytää nopeasti.

    Muinainen ilmainen internetti kuukausimaksulla ja niin ettei tarttis miettiä saank mä nyt ladata ton tai ton.

    Kaikki ei kuitenkaan kaikkea hae, joten jokin keskimääräisen käytön mukaan määräytyvä maksu, joka jaetaan sitten tekijänoikeuksien haltijoille latausten mukaan.

    Teppo Toimittaja sais kirjoituksestaan palkkion myös samalla systeemillä. Tulis todellinen kynämiesten on-line kilpailu.

    Heinäsuopa on kovin suuri ja kilpailu kovaa - mut jos palvelu olis hyvä,niin siinä olisi alku uusille mediataloille. Suomi on pieni markkina, mutta maailma ei.

    VastaaPoista
  2. Portaalit on nykyajan kaleidoskooppeja. Tänään uutta täällä - väsyttäviä.

    Jotain "uutta" tarttis tehdä.
    Vaikkapa maksullinen hakukone, jonka kautta tulevien hittien hyödyntämisestä ei tarttis maksaa erikseen.

    Vaikka osalla sen mainostulosista katettaisiin tekijäkorvaukset - ja mainokset olis kutistettu minikokoon ja poistettavissa eri maksusta.

    VastaaPoista
  3. Siitä kahvista Venetsiassa.
    "Venetsian torilla maksoi kaksikymentä."

    En tiedä koska kävit, mutta toissa joulun aaton aattona oli asiaa sinne ja Florianilla, joka on siinä torin laidassa, Canal Granden puolella oleva Euroopan vanhin kahvila, toiminut siinä 1720 alkaen,
    Kahvi maksoi vajaat neljä euroa.

    Puitteet nyt oli mitä oli, mutta ei kahvi kauhistanut.

    Lidl on taas puoti, johon minä ensin suhtauduin suurella epäluulolla, joka poistui kahdessa päivässä sen jälkeen kun ne olivat avanneet ensimmäisen liikkeensä.
    Ensinnäkin se mahdollisti entistä laajemman eettisen, eli MTK-vapaan ruokavalion, ja toiseksi, sen tarjoamat monet mannermaiset eväät peittoavat maussa kotimaiset vaihtoehdot mennen tullen, kuten juuri sihijuoman, tai vaikkapa reajuuston osalta.

    Mitä taas sylintereihin tulee, niin itseäni ei autot kiinnosta kuin esteettisinä objekteina, mutta kun äitini toimi koko työikänsä alalla ja hänellä oli näitä asentajiakin useampi kymmen, niin tiedän että sylintereitä hoonattiin ainakin 15 vuotta sitten, kun itse kävin viimeksi verstaalla.

    Mitä portaaleihin tulee, niin kirjoitan niistä paperille...

    ps. Miten te tapatte mieluiten neekerinne?

    VastaaPoista
  4. Runojalka on tässä tseremissi ei kun tertsiini.

    Viidakon laki aineettomien oikeuksien ja yksityisyyden suojasta verkkoviestinnässä

    1 §

    Määritelmät

    Tieto on kuvaus ihmisen havaittavissa olevasta äänestä, kuvasta tai tekstistä.

    Viestin on väline tietojen tallettamiseen, välittämiseen ja esille ottamiseen.

    Verkko on toisiinsa yhdistettävissä olevien viestimien muodostama kokonaisuus.

    Aineeton oikeus on tekijänoikeus, tavaramerkkioikeus, mallioikeus, oikeus piirimalliin tai tietokantaan tai patenttiin... ... tai yksityisyyden suojaan siten kuin asianomaisissa laeissa tarkemmin säädetään.

    Viestintä on tiedon tallettamista verkkoon, välittämistä siellä tai esille ottamista verkosta.

    Viestijä on luonnollinen henkilö joka viestittää.


    2 §

    Oikeus viestintään

    Jokainen saa viestittää verkossa tiedon, johon hänellä on aineeton oikeus. Jos oikeus ei ole yksinoikeus, viestintä on sallittu vain toisten oikeudenhaltijoiden suostumuksella. Suostumus voidaan antaa myös hiljaisesti.

    3 §

    Selonottovelvollisuus

    Viestijän on ennen viestintää varmistuttava oikeudesta tietoon ja siitä, että toisella ei ole tietoon parempaa oikeutta.

    4 §

    Oikeusturva

    Aineettoman oikeuden haltijalla on oikeus kieltää tiedon viestittäminen.

    Kiellon antaja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka aiheutuu viestittämättä jättämisestä, jos kielto on oikeudeton.

    Viestittäjä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon, jos hänellä ei ole oikeutta viestintään. Viestittäjän työnantajan sekä yhteisöjen korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa ja ...(luettelo)sekä rikosoikeudellisesta vastuusta rikoslaissa.

    5 §

    Riitojen ratkaiseminen

    Oikeutta viestimiseen ja sen kieltämiseen tarkoittavan kanteen sekä vaatimuksen vahingon korvaamisesta tutkii vastaajan tai kantajan kotipaikan yleinen alioikeus

    Heh heh.

    VastaaPoista
  5. jäi äänestysnapit tosta lakiehdotuksesta (jaa/ei/ääniä/poissa)
    ei taida blogistanissa onnistua.

    Tonhan vois tiivistää yhteen pykälään: varmistu ennalta, että teet oikein tai itket ja maksat.

    Pykälistön ja erilaisten rekistereiden varmistusmielessä tavaamiseen meneekin sitten elämä, joten - tuli hiljaisuus. Aivan sama kuin olisi jäänyt valkeuskin tulematta.

    VastaaPoista
  6. Päreen otsikko ei ihan stemmannut kirjoitettuun asiaan, mutta tuosta eturauhasesta tuli mieleen se vanha kertomus Venäjän raskaasta.

    Siellähän sotilaat kilpailivat siitä, kuka kusee pisimmälle. Nuoret ja verevät soltut kusivat parhaimmillaan kolmimetrisiä kaaria.

    Kapteenin arvon saatuaan prostata alkoi jo hieman vaivata, joten kaari kapteenilla lyheni metriin.

    Everstin kusen paine oli jo niin vähäinen, että kengän kärjet olivat märät.

    Marsalkan tunnisti siitä, että hänen sepaluksensa oli keltainen ja kostea...

    Käsi sydämellä tuomari Kemppinen, missä vaiheessa olet itse menossa?



    Lidlin Vichy on muuten hyvää ja erittäin halpaa. Kyseinen Vichy taisi voittaa jonkin lehden Kivennäisvesikisan ja sai raadilta parhaat arvostelut mausta, kuplista ja raikkaudesta. Kurjana ja surkeana valkokaulusköyhäläisenä haen aina silloin tällöin Lidlistä 30 litran satsin vissyä.

    Suosittelen siis.

    VastaaPoista
  7. ad pj

    Nigger is a pejorative term.
    It has negative connotations.
    it is considered a racial slur.

    Neekerillä suomen kielessä tarkoitetaan negridiseen rotuun kuuluvaa ihmistä. Aiemmin neekeri-sana on ollut yleisessä käytössä.

    Tappaminen tuohon yhdistettynä ei oikein käänny huumoriksi. Tarkoitus on kai veistellä sanan "käyttökieltoa" vastaan.

    Toi Kalskahtaa tiedonannolta, jossa uhataan rodullista ryhmää, Levittäminen näyttää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

    Virkavalta voi antaa pian lakritsia persuuksille.

    VastaaPoista
  8. Olen ehdottomasti samoilla linjoilla kuin anonyymi palauteketjun alussa.

    Noin yleisesti ottaen, taitelija haluaa kahta asiaa: elättää itsensä, ja saada ison yleisön. Näistä monet, joskaan eivät likikään kaikki, laittavat jälkimmäisen jopa edellisen edelle. Tekijänoikeuslaki rajoittaa näistä kahdesta tavoitteesta jälkimmäistä mahdollistaakseen ensimmäisen, mutta nähdäkseni on aikapäiviä sitten saavuttu ylilyöntipisteeseen jossa laki toimii kumpaakin tavoitetta vastaan.

    Utopiassa homma toimisi näin: olisi yksi valtava tietokanta johon olisi koottu ihmiskunnan kaikki taiteelliset (ja tieteelliset) saavutukset, ja kaikilla olisi rajoittamaton käyttöoikeus siihen jonkinlaista yleistä "viihdeveroa" vastaan. Veron tuotto jaettaisiin taitelijoiden kesken lataustilastojen määräämässä suhteessa. Näin yleisö olisi suurin mahdollinen ja toimeentulo voitaisiin taata vähintään yhtä hyvin kuin nyt.

    Epäilen myös että tähän päädytään joka tapauksessa tavalla tai toisella, yritysten taholta ellei hallitusten. Yhtenä ennusmerkkinä kuulin luotettavasta lähteestä Nokian kaavailevan musiikkipalvelua jossa olisi kiinteä kuukausimaksu.

    VastaaPoista
  9. Etsiskelin portaalia, jossa voisi kirjoittaa väikkäriä suoraan talteen jonnekin serverille toisten kommentoitavaksi kesken työn. Vähän on tarjontaa.

    Kirjoitusvinkkejä löytyy kyllä. Yliopistojen yhteiselle e-thesisten kirjoituspalvelulle vois olla kysyntää - tai nykyisen kehittämiseen siihen suuntaan.

    Tästä vois ehkä tehdä busineksenkin. Mylly jauhamaan vaikka tuota softaa hiukan räätälöitynä.

    Veikkaan, että 90 % jatko-opinnoista voisi toteuttaa verkkovetoisesti lihaa liikuttamatta. Voippia peliin.

    Mietiskelen kirjan jaottelua ja pohdin harjoitusaineen tynkää, jonka kirjoitettuani voisin selkeyttää jaottelua jne. Tarjota sitten tutkimusajatuksena jonnekin. Koen, että minulla pitäisi olla jotain tarjottavaa jo, ennen kuin keskustelu voi kunnolla alkaa.

    On sitten toisetkinmarkkinat. Gradut ja väikkärit tuolta vaan.

    $14.95 per page, 500 sivua siis
    7500 taalalla. Vastaväittäjän kanssa voi tosin olla vaikeaa.
    Kuinkahan tuollaisenkin torpedoisi. Varmaankin sillä, että parannetaan mahdollisuutta käyttää ihan oikeaa tukea omalta ohjaajalta - juuri online systeemein. Hyötyä molemmille.

    VastaaPoista
  10. Ad Petja Jäppinen:

    Minä onneton menin Florianilla sisään ja kyllä se oli eur. 20. Rahvaan joukossa torilla voi irrotakin halvemmalla.

    Ei sillä. Paikka on komea. Samassa talossa on kunnankirjasto, Marciano.

    Sieltä kauppakäytävästä läheltä Bauer Grunwaldia olisi saanut halvalla shaketin - 2 500 euroa vain teille, herra.

    Mutta on tästä pari vuotta ja itse asiassa tunnen Venetsiaa sen verran, että tiedän pari parempaa ruokapaikkaakin - syrjäkuja, roskalaatikkojen välistä ja sisään. Pöydissä istuvat kaupunkilaiset ja vetävät mustekalaa niin että seinille roiskuu. Aina sama sääntö - parin kulman ja ainakin sadan metrin päässä väyliltä.

    VastaaPoista
  11. Catuluxille kirjoitin ihmiskunnan puoöeööa juuri tuosta että Venetsiassa pitää poistua reiteiltä.

    Mun shaketin tekee SonParee.
    Saatan luvata sinun ohjaamillesi tohtoreille edullisen frakin ensi syksystä eteenpäin.

    VastaaPoista
  12. ad JK

    päähänpisto.

    Korkissa oli myös kirjallisuuden ystäviä. Lysti leikitellä ajatuksella, jossa novelli (max 15 s.) esiteltäisiin ja laitettaisiin kierrolle, jonka jälkeen julki. Tai siis julki talon sisällä. Sormiharjoituksena kulttuurista.
    Somewhat as an inside joke.
    Vaikka jokaisen pressan eläkkeelle jäädessä yhtenä hänen viimeisistä jutuistaan. Riittäisikö mielestäsi huumori moiseen.

    VastaaPoista
  13. Kemppinen kirjoitti: "Jungner kuuluu sanoneen, että tallentavat digiboksit tulevat tarpeettomiksi. Voi olla perääkin."

    Me Topfieldin eli Toppyn fanit tiedämme, että Jugnerin lupaus ei ainakaan Areenalla vielä täyty, meidän laitteemmehan kestää ehjänä yli viikon! Areenalla nimittäin varoitetaan, tosin kulman takaa ja syrjässä pääväylältä, että osa ohjelmista saattaa olla saatavilla vain viikon ajan. Tuosta ja myös download/podcasting-mahdollisuuksien mainitsemattomuudesta paninkin jo kommenttia.

    Pidän Yle Arkiston käyttökelpoisuuden mittana konkreettisia näyttöjä, jotka saamatta: kun Radioteatterin Sinuhe (nyt muuten jo CD:llä) ja Tapion Sodan ja rauhan miehet on saatavilla, alan uskoa asiaan. Kallenaution tai Luotosen Valitut ohjelmat kirkastaisi kuvaa ja Hannu Taanilan sensuroimattomat kootut jutustelut vakuuttaisi lopullisesti.

    VastaaPoista
  14. Nyt kun olet pistäytynyt, oletettavasti nuorempaan sukupolveen kuuluvan Herkon, vinkistä Lidlillä nuuhkaisemassa uutta kansainvälisyyden atmosfääriä, niin suosittelisin käymään Stokkan sijasta toisessakin ihmemaassa, nimittäin IKEA:ssa.

    Niiden molempien toimintamallissa on hyödynnetty jotakin sitä maagista inhimillistä ominaisuutta mitä voisi sanoa "ihmisen mittakaavaksi" ja joka rikkoo kaikki perinteiset maantieteelliset rajat.

    Jotakin lapsuuden maalaistunnelmia tuli mieleen petsatessani omalla parvekkeella luonnonmäntyisiä IKEA:n tuoleja mieleiselläni värillä.

    Yritän siis "Ottaa elämän haltuun", kuten IKEA kehottaa, koska heidän myymälänsä miltei näkyy uuden asuntoni ikkunasta.

    Ennen oltiin luovempia ja oma-aloitteisia. Kiitos IKEA:n se on taas ainakin vähän mahdollista.

    VastaaPoista
  15. Ad Heikki Rönkkö:

    Ei se Herkko niin paljon nuorempi ole, 35 vuotta vain.

    Jo vuosia sitten annoin doktorandeille luvan ostaa n markalla sisustusta työtiloihimme. Tuloksena ollut Ikean sohvaryhmä on myös 6 vuode käytössä kepittänyt Martelan huippukalliin konttorivarustuksen 6 - 0.

    Arvasit oikein. Sinulla näyttää olevan sellainen tapa. Snobismi ei millään muotoa rajoitu kirjallisuuteen ja taiteeseen. En ole koskaan edes aikonut käydä Espoon Ikeassa.

    Kehotuksesi saattoi tehdä särön päättäväisyyteeni.

    Snobismista - olen suunnitellut tutkivan journalismin näytettä vertailemalla Bilteman ja k-Raudan jakoavaimia. Bilteman ja Ohlsonin luetteloita luen silmät renkaina, ja olen molemmissa asioinutkin.

    Harrastin aikoinani puukkoja. Todellisuudessa tarvitsen vain kahta, Mora (3,50) ja katoteräveitsi (0,80) mm. pakettien avaamiseen. Kirjeveitsi on varastettu yliopistolta.

    VastaaPoista
  16. Tavarasta.

    Minun toimistossani on kullankarvas kirpputorilta kannettu plyyssiverhoiltu tiikkituoli, tanskalaista alkuperää, arvaan 50- ja 60-lukujen taitteesta, kirsikanpunainen sohva, kirpputorilta, itse haltuun otettu toimistotuoli, Lufthansan 30-luvun tarjoiluvaunun venäläinen replica, pieni laatikosto, rulokaappi ja suuri harmaa moderni toimistopöytä. Kaksi jälkimmäistä ovat lahjoja, muutoin olen käyttänyt sisustamiseen kaikkineen rahaa vähemmän kuin niitten kalusteiden kuljettamiseen.

    Vieraita varten on vanhaa saksalaista posliinia ja punaista lasia.

    Tulossa on tilava vaatekaappi ja persialainen matto. Tulevaan vaatekaappiin olisi tarkoitus virittää paitsi tila vaatteille, myös eräänlainen barista-osasto, ulosvedettävällä espressokeittimellä.

    Sekä vaimoni että minä olemme petoja ostamaan käytettyä tavaraa edullisesti(ja myymään sitä voitolla; voisin kehuskella kevään hopeakaupoilla...) Vaimoni haldaa aika hyvin huonekalut ja sisustustavarat, minä astiat, jalometallit, ja tekstiilit. Kun vielä kumpikin olemme käteviä käsistämme, me asumme ja toimimme suhteellisen mukavissa ja tuloihimme nähden hyvin kalustetuissa tiloissa. Salin puolen biedermaierin ja klassismin sekainen kalustus on itse kunnostettu ja vaimoni on vastuussa käytännössä kaikkien kirjahyllyjemme asetuksista. Työhuoneessa on sitten ikeaa, mutta kirjasto on taas tyylipuhdasta kirpparikamaa.

    Keittiössä olemme hieman nykyaikaistaneet mutta mikroaaltouunia meillä ei ole vieläkään, ja tuskin tuleekaan. 50-luvun lopun keittiökoneita myimme viime vuonna sangen kohtuullisella 40-kertaisella voitolla, ottaen huomioon että ne palvelivat meitäkin vuoskausia.

    VastaaPoista
  17. Noin yleisesti ottaen, taitelija haluaa kahta asiaa: elättää itsensä, ja saada ison yleisön. Näistä monet, joskaan eivät likikään kaikki, laittavat jälkimmäisen jopa edellisen edelle.

    Anonyymin ajatusta jatkaakseni sanoisin jopa, että monelle tuo itsensä elättäminen on enemmänkin fyysinen tarve kuin halu. Kun henki palaa kirkkaalla liekillä saavat tarpeet väistyä; kyllähän ne aina jotenkin järjestyvät.

    Totinen neekeri, et kai ollut tosissasi?
    Sanoisin, että PJ:n aihe ja kirjoitus tuovat hienosti esille sen, kuinka pahasti kehittyneiden maiden "viatonkin" toiminta vahingoittaa kehitysmaita.

    VastaaPoista
  18. ad jeps

    enpäs yltänyt noin korkeisiin sfääreihin pj:n jutun arvioinnissa. otsani oli liian matala. peräydyn.

    VastaaPoista
  19. Vaan ei ole morakaan niin kuin ennen. Vanha mora (lausutaan måra) pesee uudemmat morat (lausutaan muura) 6 muna. En tiedä mitä on muutaman kymmenen vuoden aikana tapahtunut ruotsalaiselle hiiliteräkselle, mutta ei ole samaa materiaalia morassa ja morassa. Taitavat ostaa raaka-aineensa nykyään kansainvälisiltä markkinoilta, joilla hinnaltaan halvin on kiinalainen räkärauta. Sama mitä tehtiin Suuren Harppauksen aikana ja joka jatkaa ikuista kiertoaan kierrätysmateriaalina.

    Toista se oli ennen kun ruotsalaista terästä sai lähes suoraan tunturista louhimalla ja sulattamalla.

    Paras mora on sellainen jossa on punainen maalattu puukahva. Niistä muovisista ei ole mihinkään.

    VastaaPoista
  20. "Tekijä saa parhaassa tapauksessa puolen painoksen laskennallisen tekijänpalkkion. Jos kirja maksaa kaupassa 25 euroa ja painos on suurehko 2 000, kirjailija saa 1,25 euroa kirjasta eli 1 250 euroa kirjan ilmestyessä. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä siinä onkin kaikki, ja jos tekijällä on muita tuloja, tuosta summasta menee vielä vero.

    Tästä syystä minä perustin oman virtuaalikustantamoni. Tänä vuonna on tarkoitus laittaa ulos 4-7 kirjaa.

    VastaaPoista
  21. En ota muuten kantaa kuin sanomalla, että kuukausi on pitkä aika, siinä ehtii hyvin kirjoittaa hyviä kirjoja. Amerikkalaiset hardboiled-senttarit ovat hyvä esimerkki. Nopeus pakottaa tekemään nopeita ratkaisuja, niin kuin elämässä, ja kirjoihin tulee tuoreutta.

    VastaaPoista