Sivun näyttöjä yhteensä

12. huhtikuuta 2007

Laulu 20 perheestä

David S. Landes on yhdessä samaisen Harvardin kollegansa Alred D. Chandlerin kanssa yrityshistorian numero ykkönen maailmassa.

Suomessa ei kukaan ole tiettävästi edes yrittänyt vastaavaa - vaikka meillä olisi siihen kykyä, Markku Kuisma kumminkin, Antti Kuusterä, Martti Häikiö. Suomessa on firmojen historiat, joista jotkut ovat siis erittäin hyviä, mutta yritystoiminnan sijoittaminen kartalle on tekemättä.

Aineistoa on ja myös hyvä määrällisiä julkaisuja (Riitta Hjerpe). Suomalanen yritys ja suomalainen liikemies ovat pysyneet tuntemattomina. Ja se johtuu poliittisen "isänmaan hitorian" hallinnasta ja ehkä myös joskus nurkkakuntaisen paikallishistorian näkyvästä asemasta.

Landes nousi hyvin kuuluisaksi teoksellaan "The Unbound Prometheus - Technological Change and Industrial Development in Western Europe from 1750 to the Present. Mielestäni se oli vuosikymmeniä yliopiston kurssikirjana meilläkin. Hän kirjoitti joitakin vuosia sitten kirjan The Wealth and Poverty of Nations, ja se oli tapaus. Ja nyt on "Dynasties", tarinaa perheyhtiöistä.

Chandler puolestaan sai kaikki palkinnot ja suuren kuuluisuuden kirjoittamalla "näkyvästä kädestä" (The Visible Hand) eli Yhdysvaltain liikkeenjohdon murroksesta. Mielestäni tosin "Scale and Scope" on vielä parempi.

Taustalla häämöttää jättiläinen - jälleen kerran Férnand Braudel, jonka 20 vuoden takainen kapitalismin historia on ja tulee pysymään ylittämättömänä. Kuten olen toistellut, se on käännetty kaikille sivistyskielille eli ei siis suomeksi. Jos tulen hiukan hullummaksi tai rikon lonkkani tai muuta, suomennan sen yli 2 000 sivua puhtaasti uhmalla. Asia on niin vaikeaa, että muut kuin koulutuksessa olevat eivät saa selvää englanninkielisestäkään versiosta. Olen kokeillut.

"Laulu 20 perheestä" on kuin Kristiina Halkola - kerran hemaiseva, mutta ei enää. Vertaus sopii siinäkin, että tiedot ja taidot olivat sangen vaatimattomat. Jo 20 perheen nimiluettelo osoitti, ettei sanojen kirjoittaja ollut alkuunkaan selvillä asiasta.

Mutta se iso kysymys on nyt Landesin ja Chandlerin erimielisyyden aihe: ovatko sukuyhtiöt väistyvät ja vähäarvoinen välikohtaus historiassa vai sisältyykö niihin jotain suurta ja kapitalismille ominaista.

Landesin käsittelemät suvut ovat Baring, Rotschild ja Morgan (pankit), Ford, Agnelli, Peugot+Renault+Citroen ja Toyoda (autot) ja kaivannaisista Rockefellerit, Guggenheimit, Schlumbergerit ja Wendelit (Ranskan teräs).

Olittekko tienneet, että Citroen on maailman ainoa juutalainen auto? André Citroën oli syntyjään hollannin juutalaisia ja mielestäni autossa on edelleen jotain sellaista joka tuo mieleen tuo kansan verrattoman muusikkouden - jotain taitavaa, tarpeetonta ja kuritonta.

Kirja ei ole niin hyvä kuin minulle on väitetty. Loistavaa ammattimiehen työtä tietysti, mutta hiukan pintapuolinen ja turhan vitsikäs, eräänlainen aikamiesten Valitut Palat. Andekdootit ovat kyllä hyviä, kuten tarina siitä miehestä, joka suostui 1913 vaihtamaan hyvät Romanian öljykenttien osuutensa tuntemattomien Royal- ja Shell-öljyfirmojen papereihin.

Landes ei tietenkään viitsi toistaa kulunutta ja virhellistä väitettä sukujen kolmen polven jumaluuksista - luoja, säilyttäjä ja tuohoaja, Buddha, Shiva ja Krishna. Muistaakseni jopa Bonnierilla Ruotsissa on menossa viides tai kuudes polvi ja Euroopan salaa suurimmalla yhtiöllä, Wallenbergeilla, on piilossa rahaa enemmän kuin juuri kellään muulla. Hän on myös hypännyt yli vaikea ja todella mielenkiintoiset tapaukset, kuten Kruppin suvun, joka kukoisti monta sataa vuotta, kunnes Alfred osoittautui hulluksi mutta hankittiin siitä huolimatta kylmän sodan tarpeisiin takaisin yhtiöön.

Kysymys ei ole helppo.

Meillä on Suomessa esimerkiksi kolme aitoa perheyhtiötä, joista tiedän erilaisia ikäviä asioita - Sanoma, Otava ja Kone. Tosin Erkon dynastia on siirtynyt naispuolelle eli värttinälinjaan, mutta se nyt ei ole erikoista. Otava on yhdessä Yhtyneiden Kuvalehtiensäkin kanssa pieni, muta hyvin arvovaltainen. Toimitusjohtajana on (oikeastan) esimmäisen toimitusjohtajan pojanpojanpojanpoika Antti. Tietääkseni yhtiö on esimerkillisen hyvin hoidettu. paavo Haavikko, joka teki yhtiölle suuria palveluja, ei koskaan oppinut ymmärtämään, mikä on perheyhtiö, ja lähti ovet paukkuen.

Kone Oyj:ssä Antti Herlin on neljännen polven omistaja ja saattaa hyvinkin hallita äänistä suurempaa osaa kuin kukan esi-isistään; lehdissä mainittiin, että hänen poikansakin alkaa saada yrityksessä oikeita tehtäviä, ja luonnossa kuulemani mukaan tarkoituskin on se, että viides polvi jatkaa.

Landesin yhteenvedot tuovat mieleen Koneen. Ellei joku sisaruksista toimi tehokkaasti ja keskitä määräämisvaltaa itselleen, sitten yhtiössä määräävät ne, joilla on siihen erikoisen huonot edellytykset. Siksi sisaruksille on syytä antaa vain rahaa.

On ollut ajatukseni haastatella Antti Herliniä tähän blogiin. Arvaan että hän ei olisi tuosta edellä esitetystä ajatuksesta millään muotoa eri mieltä.

Toinen sukuyhtiöiden paha tauti on sisällissota, joka on kaatanut monta hyvää firmaa.

Landes ei pane yhtä suurta painoa ammattimaiselle (Jorma Ollila-tyyppiselle) liikkeenjohdolle kuin Chandler. Luulen että siinä on pointti.

Olen toivottanut Mikael Liliusta ja muita suurten optioiden saajia helvettiin siksi, että vanhan ja hyvän perinteen mukaan suku on suorastaan velvollinen investoimaan voittonsa heti takaisin yhtiöön. Sitä sanotaan kapitalismiksi. Siihen liittyy usein varsin järkevä oma kulutustaso ja tapa käyttäytyä ihmisiksi. Mitä optioihmiset tekevät rahoillaan, sitä en tiedä, mutta järjestelmä on kummallinen. Onneksi ainakin valtio on tehnyt siitä lopun.

Valtion omistusyhtiöiden johtoon nimitettiin hiljan Timosen Pekka, oikeustieteen tohtori, jonka useimmat ymmärtävät väärin - hän ei ole niin häijy ihminen kuin antaa ymmärtää. Tosin hänellä on tapana sanoa jotain ikävää aina alkajaisiksi, mutta se menee ohi, ja tuollainen henkilö, jolla ei ole tarvetta tehdä itseään tykö on varmaan oivallinen valinta kyyläämään valtionyhtiöitä. Hän on hyvä juristi, tohtori ja corporate governance -asiantuntija.

"Kahdestakymenestä perheestä" on etäännytty niin pitkälle, ettei taida helposti löytyä täysjärkisiä ihmisiä, että joku sivullinen tai jokin komitea osaisi hoitaa tällaisia asioita paremmin kuin eräät lapsesta niihin tehtäviin kouliintuneet. Samaan hengenvetoon on sanottava, että kun meillä ei onneksi ole suomekielistä yläluokkaa. Nämä oikeasti syntymärikkaat ovat viettäneet samanlaista elämää ja käyneet samoja kouluja ja rehjustaneet samassa intissä kuin kaikki muutkin. Havaintojeni mukan he eivät odota etuoikeuksia, jos asiana on käydä Shellin baarissa kusella.

Se on iso asia.

Kyllä näissä perustajaisissä ja pojissa ja tyttärissä on ollut aikamoinen määrä vaarallisia raivohulluja, sellaisia kuin Henry Ford tai miksei myös John D. Rockefeller, mutta on heistä selvittykin.

Suomessa ei ole kahtakymmentä perhettä. Edellä mainittujen lisäksi Ehrnrooth on. Wahlrooseista ei vielä tiedä. Ounastelen että B. Wahlroos poistuu poistuu kehistä kunniattomasti. Ja Wahlfors (Wärtsilä) on eri nimi. yhden väläyksen miljoonamiehiä meillä on riittänyt, Kordelinista Heinäveden rikkaisiin halkokauppiaisiin ja Lallukkan.

Mutta dynastia on eri asia.

En tiedä onko meillä edes kahtakymmentä kulttuurisukua, vaikka Klinge näyttää ajattelevan niin. Ehkä on ehkä ei.

Landes pohtii kirjassaan jopa maantiedettä ja paikalliskulttuureja, joihin kytkeytyy uskonto. Kuten tunnettua. Weberin kirjan otsikko ei vastaa aihetta - hän ei kirjoita protestattisesta työn etiikasta, van kalvinistisesta. Ja totisesti, Sveitsi, Lothringen ja Hollanti ovat kyllä erikoisen näkyviä.

Keskimmäisestä sain nyt lopulta tietää senkin, että Boeing on lothringeniläinen suku, joka sitten lähetti yhde vesansa Seattleen. Luultavimmin nimi äännettiin alkujaan"Böng" ja tarkoitti siis kyläläistä tai talollista.

19 kommenttia:

  1. Taas olisi paljon sanottavaa, mutta nyt pikaisesti lohkaisen vain sanasen tuosta värttinälinjasta.

    Minä en laske sukuani taaksepäin matri- tahi patrilneaarisessa linjassa, vaan terralineaarisessa linjassa. Näin äitini äiti on minulle läheisempää sukua kuin kumpikaan isoisistäni. Tosin hän on myös isäni serkkuna myös enemmän verisukulaiseni, kuin isäni tai äitini isät.

    VastaaPoista
  2. Jonkun tutkimuksen mukaan perhe/sukuyritykset ovat keskimäärin kannattavampia kuin muut (ceterus paribus).

    Jotkut perhe/sukuyritykset panevat vesansa ensin vieraan palvelukseen. Jos vieraalla pärjää, voi olla ansioksi kotonakin. Näin ehkä väistetään tuho kolmannen polven kädessä.

    Optio-ohjelmia ei perheyrityksissä tarvita sitouttamiseen - siitä huolehtii viime kädessä perimys. Optioita ym. voidaan tosin tarvita seuraantovaiheessa.

    Salaisuudet säilyvät suvussa paremmin. Poika kestää paremmin suoria sanoja ja ylitöitä, kuin palkollinen. Sukulaiset myös tunnetaan ytimiä myöten. Kaikenlaisia hyötyjä - jos kohta haittaakin. Jos epäonnistuu, menee omat, lainatut ja mummolta mökki.

    Sukupolvenvaihdos voi olla hankalampaa, kuin maataloudessa (perheyrityksiä nekin).

    Parhaillaan pitäisi olla menossa suuri sukupolvenvaihdosrysäys. Kannattavia yrityksiä pitäisi olla viljalti kaupan - ei kun ostamaan ja omaa dynastiaa luomaan.

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa takaisin.

    "Jokaisessa firmassa on neljä vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa firmaa johtaa sen perustaja. Toisessa vaiheessa sitä johtaa perustajan suku. Kolmannessa vaiheessa sitä johtaa asianajajat. Neljättä vaihetta ei ole." - Roy E. Disney

    Waltin veljenpoika Roy E. soti muutamia vuosia yhtiönsä johtoa vastaan, kunnes hän onnistui savustamaan Michael Eisnerin ulos talosta. Save Disney -verkkosivu, joka kertoi kiintoisia epämieluisuuksia yhtiöstä, on sittemmin harmi kyllä suljettu. Kun Roy palasi johtokuntaan, hypättiin takaisin vaiheeseen kaksi ja Disney ilmoitti aloittavansa jälleen 2D-animaatioiden valmistamisen.

    Miten hypyssä käynee, emme vielä tiedä, koska alastuloa ei ole vielä nähty. Mutta on oikein Disneylle sopivaa, että se roikkuu tukevasti ilmassa. Niin sen pitäisikin.

    (Pitäisi näemmä olla nykyään jokin Google-tili kommentointia varten. Turhuuksien turhuutta, sanon ma.)

    VastaaPoista
  4. Jos tulen hiukan hullummaksi tai rikon lonkkani tai muuta, suomennan sen yli 2 000 sivua puhtaasti uhmalla.

    Eli yleisen hyödyn nimissä pitäisi nyt sitten toivoa pahaa toiselle? Onpas harvinaisen konkreettinen osoitus yhteisön ja yksilön etujen menemisestä ristiin.

    VastaaPoista
  5. "Laulu 20 perheestä" on kuin Kristiina Halkola - kerran hemaiseva, mutta ei enää.

    Typerää arvostella ihmistä tällä tavalla, kaikkihan vanhenevat. Tällainen henkilön ulkonäköön kohdistuva arvostelu on mielestäni epäoikeudenmukaista siksikin, ettei ko. henkilö ole varsinaisessa mielessä enää julkisuuden henkilö, eikä ainakaan julkisuudessa ulkonäkönsä vuoksi.

    VastaaPoista
  6. Kemppinen asetti taas 'ansan alakoululaiselle".

    Kyllä se luojajumala on tässä tapauksessa Brahma(n) eikä olemattomuutta haikaileva Buddha.

    Pysytään tälläkin tavoin (hindulaisessa) 'perheyhtiössä' eli päivän teemassa.

    VastaaPoista
  7. Näistä on pakko sanoa vähän ja käyttää lisäksi anonymiteetin suojaa, jottei ymmärrettäisi oikein.

    Paavo Haavikkoa Kemppinen sanoo perheyhtiötä ymmärtämättömäksi. Ehkä niinkin, mutta hänhän lähti "ovet paukkuen" nimenomaan perheyhtiötä perustamaan (Art House -konserni).

    Antti Herlinin sisaruksille Kemppinen sanoo, tai antaa ymmärtää, olleen viisasta antaa "vain rahaa". Ei se tainnut ihan niinkään mennä, Cargotecin suurimmat omistuksethan ovat 31.3.2007 tilanteen mukaan:

    i) Niklas Herlinin määräysvallassa 22,38 %
    ii) Ilkka Herlinin määräysvallassa 22,3 %
    iii) Ilona Herlinin määräysvallassa 22,12 %

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi klo 19.05 - oikeastaan en tarkoittanut ollenkaan ulkomuotoa - ei ole varaa, kun vaikkapa mittaa vyötärönsä. Myös ystävättäristä on kummasti tullut mummeleita.

    Tarkoitin paremmintietämistä. Olin kuviossa mukana. Muistan. En unohda.

    Ulkomuodosta puheen ollen Killi Wallaswaara se oli "traffic-stopper"

    VastaaPoista
  9. Ad Anonyymi II: Niin, Cargotek - mutta Kone Oyj.

    Cargotec perustettiin heinäkuussa 2005 järjestelyjen jälkeen, joita on kuvattu kiivaiksi.

    Antti H:n ääniosuus Koneesta mainitaan yhtiönkotisivulla tai siis on laskettavissa - 81 %.

    VastaaPoista
  10. Ad Jari lehtinen:

    Stewart,James B.: Disney War - The Battle for Magic Kingdom (2005)

    VastaaPoista
  11. Kemppisen laulu on pidempi kuin Hellaakosken - ja sisältää sekin mukavia oivalluksia, kuten, että Citroën on juutalainen auto. André Citroën on todellakin toistaiseksi ainoa juutalainen insinööri, joka on onnistunut ikuistamaan nimensä automerkiksi - brändääjä, joka loi ison yrityksen. Hänen insinöörikolleegansa, uskonveljensä ja maamiehensä Marcel Bloch oli selvästi vaatimattomampi mies, koska antoi Ranskan ilmavoimille rakentamansa hävittäjän nimeksi Mirage. Bloch vaihtoi itse toki nimensä Dassaultiksi ja loi samannimisen laajan teollisuuskonsernin. Blochin kolleega ja juutalainen hänkin Michail Iossifowitsch Gurewitsch puolestaan kehitti edesmenneelle Neuvostoliitolle hävittäjän - MIG:in, jossa kyllä komeilee joko hänen nimesä alkukirjaimet tai vaihtoehtoisesti MIG on lyhenne hänen ja hänen armenialaisen partnerin Artjom Iwanowitsch Mikojanin sukunimien yhdistelmästä. Koska Neuvostoliitossa ei katsottu hyvällä silmällä yksityistä yrittämistä, toverit Gurewitsch-Mikojan eivät eläneet tarpeeksi pitkään ehtiäkseen siirtyä MIG-yhtiön omistajiksi, joka yhtiö tänään on nimeltään RAC (Russian Aircraft Corporation).

    Suomalaisista sukuyhtiöistä juutalaiset juuret on ainakin Kuusakoski Oy:llä, jonka perusti viipurilainen romukauppias Ronuald Kuschakoff. Ronualdin lapsenlapset - Kuusakosket johtavat tänään menestyvää ja kansainvälistyvää yhtiötä, joka on liikevaihdolla mitattuna ainakin kolme kertaa surrempi kuin Kemppisen mainitsema toinen ansiokas sukuyhtiö Otava. Otavan viimeisessä yhtiökokouksessa julkisesti noteerattuna yhtiönä, vain Kemppisen kolleega, prof. Juhani Kyläkallio ja tämän kirjoittaja vastustivat esitettyä osakkeiden lunastushintaa. Vastustus johti muita osakkaita parempaan korvaukseen omistamistamme Otavan osakkeista, mutta kuten Kipling sanoi: "That's another story".

    VastaaPoista
  12. Ad Anonyymi klo 21.00

    Kiitos - Kuusakoski on kiinnostava tieto ja hyödyllinen yhtiö.

    Olen pitöyt silmällä lähinnä juutalaisia juristeja, jotka ovat nähdäkseni jääneet hiukan ajan anturan jälkeen. Kuten tunnettua, mm. Itävallassa ja Unkarissa etenkin asianajo oli erittäin vahvasti juutalaistaustaisten ammatti.

    Oma epäilyni, josta ei ole toistaiseksi blogijutuksi asti, sanoo että meillä oli Viipurissa tällainen vahva kaarti, joka ei koskaan juurtunut Helsinkiin (vaikka siis tunsin Obstbaumin, Gumplerin ja Kaspin ja tiesin Maslovatin).

    Otavasta - ilman nykyistä Yhtyneitä yhtiö on liikevaihdoltaan peltisepänliikkeen luokkaa, tietty.

    Et maininut, että Otava osti itsensä pois pörssistä käsittämättöän oikeaan aikaan, 80-luvun lopulla. Myös Rautakirjan osuuden myyminen näyttää jälkiviisauden valossa hyvin ajoiteltulta, koska SanomaWSOY on niin valtavan suuri.

    VastaaPoista
  13. Re: Herlinit

    Nyt ei voi malttaa olla kaiuttamata Kemppiselle hänen omia troppejaan:

    Kemppisen vastaus osoitti, ettei kirjoittaja ollut alkuunkaan selvillä asiasta. Olin kuviossa mukana. Muistan. En unohda.

    VastaaPoista
  14. ad anon

    Kaikkea ja kaikkia kai sentään saa arvostella. Tuskin Halkola tuosta nenäänsä ottaa, ettei enää hemaise Akia tai Turoa näiden villeimmissä päiväunissa. Lady ei niihin kaivanne.

    Wallasvaaran minäkin muistan ja olin katkera ikäeron suuruudesta. No chance. Tuskin minulla olisi ollut annettavaa vaikka olisinkin päässyt tarjoamaan.

    Mutta asiaan: 20 perhettä ei ollut kovin analyyttinen laulu. Vasemmistolauluissa turhautti muutoinkin analyysin puute. Kaikki oli väärin, kaikkea oli liian vähän, siihen oli jokin korjaus - vallankumous - itäinen naapuri koetti sen.

    Vasemmiston yritysseikkailut eivät ole olleet kovin onnekkaita nekään - STS nyt päällimmäisenä.

    Me teemme, koska meillä ei ole tarpeeksi, emmekä koskaan ehdi saada tarpeeksi. Asennevamma.

    Vaikka olisihan se mukavaa, että työuran jälkeen olisi jotain enemmän kuin vain ruoka, asunto, ruostunut polkupyörä ja pari kunniamerkkiä. Esimerkiksi sisäfilettä, talo meren rannalta, lamborghini tallissa ja vuorineuvoksen titteli. Mutta kuusta katsoen niillä ei ole suurta eroa.

    VastaaPoista
  15. Citroënin lisäksi muistan juutalaisilla olleen ainakin muutama muu merkittävä sivuamiskohta autoiluun: Siegfrid Marcus kehitti nelipyöräisen auton ja Mercedes Jellinek antoi nimensä eräälle jopa citikkaa halutummalle autolle.

    VastaaPoista
  16. Jos oikein muistan, art-house ei ole ainoa haavikkojen perheyritys.
    Jossakin taitaa olla myös suota ja kuokkaa...

    VastaaPoista
  17. Että Kemppinen on taas back in pisnes. Hyvä.

    Toivottavasti ison perintö ei mennyt ja se kiiltävä ei ole pelkästään dupleeta.

    Pääasiahan on notta olet pitänyt rehellisyytes. Tervetulooa takaas!

    VastaaPoista
  18. Nyt olet kuule anonyymi täysin väärässä.

    Me kiinan kansantasavallan 4 miljardia työläistä räydymme täysin, jollemme kukin saa keltaista lamborghinia omaan talliimme.

    Pankaapa vauhtia liukuhihnalle siellä italiassa... sulatetaan alkajaisiksi vaikka nämä meidän ruostuneet polkupyörät.

    VastaaPoista
  19. Päivät pitkät Tikkurilan kirjastossa istunut aikalaisemme harrastuskirjoittaja tutki mistä ja miten apurahoja voisi hakea tässä säätiöiden luvatussa maassa ja huomasi käsikirjasta Haavikon perustaneen oman Säätiön.

    Siitäpä vaan hakemus sisään.

    Saattoipa Hannu Salamalta loksahtaa suu auki kuullessaan Haavikon myöntäneen Hannu Salamalle (olikohan 30 000 mk) työläiskirjailijan apurahana.

    VastaaPoista