Sivun näyttöjä yhteensä

24. helmikuuta 2006

Eleetön elämä



Kuvassa oleva omakustanne, Juha Arhinmäen "Chez Mariuksen spagetti ja muita kertomuksia Helsingistä" on viime aikoina lukemistani proosateoksista parhaita. Vertauskohtana tulee mieleen Paul Austerin editoima "The Tales from American Life" , josta tulee mieleen Studs Terkelin ylittämätön tuotanto. Viimeksi mainitusta on suomennettu vain ylivoimaisesti huonoin "Dreaming" mutta ei parhaita "Working" ja "The Good War".

Verkosta oli nopea selvittää, että Arhinmäki on, niin kuin arvasinkin, Munkkivuoren kirkkoherran poika. Erkki Arhinmäki oli aika legendaarinen pappi, joka ensimmäisten joukossa uskalsi puhua ihmisille ymmärrettävästi, uskalsi kuunnella ja tohti kohdata sosiaalisen todellisuuden. Siinä kenties oli sota takana.

Poika näyttää olevan opetusneuvos, ministeriön kunnialliselta puolelta eli tiede- ja aikuiskasvatusasioista. Tiettävästi emme tunne. Luullakseni emme ole tavanneet.

Helsingin Mikonkadun "Chez Mariusta" ikävöin vähintään kerran kuukaudessa. Grilliravintolan katoamisesta on ainakin 20 vuotta. Bifsteak Maison ei katoa mielestä - hyvää lihaa, salaattia ja herneitä - ei edes perunoita. Väittäisin että Marius itse eli elokuvaaja M. Raichi olisi ollut kehissä vielä kun uskaltauduin ensimmäisiä kertoja juhlistamaan läpi mennyttä isoa tenttiä tarjoamalla itselleni pihvin. Bigin Grilli Uudenmaankadulla oli yhtä hyvä mutta vähän turhan tuttu, siinä Otavaa vinosti vastapäätä. Ja Marian Grilli Munkkiniemessä oli paikka, johon ei tietenkään voinut mennä yksin. Siellä liha-annokset tarjottiin pesuvadin kokoisilta lautasilta.

Tämä oli siis aikaa, jolloin suuri ruoka-annos oli maallisen onnen mitta. Se oli sitä myös niille, jotka eivät olleet kärsineet puutetta, kuten papin poika Arhinmäelle ja minulle.

Kiitän kirjaa näin tolkuttomasti siksi, että se on kirjoitettu niin tavattoman hyvin ja että kirjoittaja on onnistunut niin suurenmoisen hyvin miltei mahdottomassa asiassa - häivyttänyt itsensä muistelmasta, joka kuitenkin perustuu melkein yksinomaan nähtyyn ja tunnettuun ja välttää johdonmukaisesti kaikkia selityksiä ja erittelyjä.

Kirjoittaja on välttänyt myös kuivuuden. Se taisi olla Arvid Järnefelt, joka sanoi, että ellei teksti ole rakkaudella kirjoitettua, kirjoittaja on suotta uurastanut. Hänpä sen tiesi. On hänellä niin monta turhaa kirjaa - ja useita todella hyviä.

Arhinmäki on välttänyt myös kokemustensa paisuttelun. Ihmisethän eivät ole erikoisia. Kun tulee vanhaksi, iloitsee yleisyydestä ja samanlaisuudesta. Minä tietenkin innostuin aivan erikoisesti Arhinmäen kertoessa kahdesta mieliharrastuksestaan, nimittäin pyykin pesemisestä ja päiväunien ottamisesta. Itse tosin rakasta pyykinpesuakin enemmän silittämistä ja toivon, että pliseeraukset tulisivat taas muotiin. Tyynyliinan kanttinauhojen silittäminen ja kietominen rullalle on kyllä tyydyttävää, mutta tulisipa hörhelletty naisten paitapusero!

Jäin pohtimaan, miksi näin hyvä teksti ei ole päätynyt kustannusliikkeille. Onhan niissä kuitenkin lukutaitoista väkeä toimessa. Ensin etsin kirjasta korskeuden merkkejä - ei käydä kerjuulla. Sellaisia merkkejä ei löytynyt. Sitten luulen oivaltaneeni. Tämä kirja on saanut vaikutteita Baudelairen "Pariisin ikävästä" ja Renaud'n "Kuvien metsästäjästä, ja asia oikeastaan sanotaan kirjassa.

Tämä on raitiovaunulukemista. Kirjan on oltava niin pieni ja kevyt, että sitä voi lukea myös pitäen toisella kädellä tolpasta kiinni, ja juttujen niin lyhyitä, ettei mikään merkittävä jää kesken turhanaikaisen perille tulemisen takia.

Takakansi viittaa siihen, että Akateeminen Kirjakauppa saattaisi tuntea teoksen. Oman kappaleeni ostin Lasipalatsin pikku kirjakaupasta. Näytti olevan viimeinen kappale, ainakin sillä erää.

Toivon että Arhinmäki saa Finlandia- ja Runeberg-palkinnot vaikka luulen että hän itse ei sellaista toivo. Ei hän kyllä saa, koska tästä kirjasta puuttuu subjektivistisen proosamme perusviritys, vetistelevä itsesääli tai korskahteleva paremmintietäminen,

5 kommenttia:

  1. Studs Terkelistä muistelisin, että häneltä on jokin suomeksi muukin, alkukielellä "American Dreams - Lost and Found" (Amerikkalaisia unelmia?) - en muista siitä muuta, en kustantajaa en ajankohtaa. Haastatteluihin perustuva Americana-kuvasto. Muhevaa journalismia, jota tehtiin sikarintumppi suupielessä ja kravatinsolmu löysällä.

    Kustaa Anton Laurila

    VastaaPoista
  2. Taidatkos sen paremmin sanoa. Takoitan monia päreessä sanottuja asioita. Minäkin toivon takaisin pliseerattuja hameita, mutta silittäessäni niitä haluan kätteni alle naisen.

    VastaaPoista
  3. Ad Anon.

    Varmistin uudelleen Yliopiston kirjaston luettelosta - ei Terkeliltä ole kuin "unelmia".

    Working on sekä kirjallisuutta että sosiologiaa - muistaakseni mm. yliopiston professori, joka ajaa roskakuskina yöt kustantaakseen vaimon sairauden tai jotain sinne päin - ja piti yöhommaa mielenkiintoisempana.

    Sotamuistelmakirja saattaa häpeään koko "Kansa Taisteli" -lajityypin muun muassa siksi että siinä on niin paljon naisia, vanhuksia ja lapsia - ja erämaahan karkotettuja kolmannen sukupolven amerikkalaisia "japanilaisia" (nisei).

    Olen kuullut Terkelin ääntä - hänhän on ollut radiotoimittaja puoli vuosisataa. En tiedä ketään toista, joka osaisi siirtää sekä haastateltavien että oman puheäänen tekstiksi.

    Radiotoimittajana hänellä on se taito, että ihmiset puhuvat paremmin ja enemmän kuin olivat varmaan aikoneetkaan.

    VastaaPoista
  4. Journalistilehti haastatteli taannoin googletusarvoltaan kovassa jutussa Pertti "Eno" Hemanusta. [Lempinimi tulee varmaankin siitä sananparresta, jonka mukaan joku putosi kuin eno veneestä.] Lehtijuttu alkoi: "Toteuttamisen arvoinen idea löytyy 1980-luvulla ilmestyneestä Studs Terkelin Amerikkalaisia unelmia -teoksesta".

    Ehkä siksi minullakin oli mielessä käsitys, että se olisi suomennettu.
    Ja onhan se. Kun en professoria uskonut, niin kävin minäkin siellä Yliopiston kirjaston hakukoneella. Helkasta tuli tämmöinen:
    Tekijä(t): Terkel, Studs
    Nimeke: Amerikkalaisia unelmia / Studs Terkel ; suom. Seppo Loponen
    Aineisto: Kirja
    Julkaistu: Porvoo : WSOY, 1983

    VastaaPoista
  5. Mutta mistä löytyisi Mariuksen vihreän salaatin kastikeohje?

    pekka vm55

    VastaaPoista